torstai 20. kesäkuuta 2013

Kokemusmaailma

Joskus sitä vaan tuntuu, että on tunteidensa kanssa aivan yksin. Jokaisella ihmisellä on oma kokemusmaailma eikä kukaan voi koskaan tietää miltä toisesta tuntuu. Omien kokemustensa pohjalta voi saada kiinni siitä mitä toinen tarkoittaa, mutta kokemusmaailma on aina henkilökohtainen.

Toisinaan se turhauttaa ihan suunnattomasti. Tulee turhautuminen siitä, että kokee tarvetta selittää kokemusmaailmaansa, mutta toisaalta taas tuntuu, ettei se kuitenkaan hyödytä mitään. On jopa tilanteita, joissa kokemusmaailman avaaminen tuntuu aiheuttavan entistä isomman solmun.

On kuitenkin hetkiä, jolloin toisen ihmisen empatia saa aikaan sen kokemuksen, että tulee ymmärretyksi. Katse, olemus, yksi ymmärryksen sana, kohtaaminen.. Niistä syntyy empatia. On niitä hetkiä, jolloin tuntuu, että toinen ihminen (ystävä, puoliso, sukulainen) haluaa olla tukena ja kuunnella. Sitten on niitä hetkiä, jolloin tuntuu, että todella jakaa kokemuksen toisen kanssa. On jopa hetkiä, jolloin ymmärtää kokeneensa toisen ihmisen kanssa samankaltaisia tunteita samanlaisista tilanteista.

Kuten jo alussa sanoin, on kuitenkin niitä hetkiä jolloin tuntuu, että kukaan ei ymmärrä - kukaan ei edes voi ymmärtää. Joku eteen tuleva tilanne aiheuttaa voimakkaan paluun omiin muistoihin ja kokemusmaailmaan. Se nostattaa tunnemylläkän. Tällöin reaktio näkyy ulospäin, mutta kokemuksen selittäminen on mahdotonta. Tällöin on myös monesti kyse hyvin henkilökohtaisista kokemuksista, joita ei edes halua muille avata.

Omalla kohdallani voimakkaimmat kokemukset nousevat ajalta, jolloin en voinut yhtä hyvin kuin nyt. Tuon ajan kokemukset ovat jääneet elämääni hyvin voimakkaina muistikuvina. Vaikka järkeni nykyisin kertookin, ettei samaa hätää ole, on mahdotonta estää tunteita toistumasta.

Eikä tunteita edes saa estää sillä silloin ne vain kasaantuvat suuriksi möykyiksi. Kokemusmaailmaa täytyy kuitenkin kyetä hallitsemaan, jotta se ei estä elämistä. Vain aika auttaa eheytymään vanhoista kokemuksista. Eheytyminen on mahdollista jos sen hetkiset olosuhteet sen mahdollistavat.

Joskus toivoisin, että selviytyisin vähän vähemmällä rämpimisellä näiden kokemusteni kanssa. Jokaisen on kuitenkin kannettava kokemuksensa, tultava niiden kanssa sinuiksi ja kyettävä jatkamaan eteenpäin.

Juuri nyt tuntuu siltä, että tämä kirjoitus on yhtä sekava kuin ajatuksenikin ja punainen lanka on kateissa. Ehkä tämä siis kuvastaa hyvin sitä miltä tällä hetkellä tuntuu...

Kaikesta huolimatta toivon, että ihan jokaisella on mukava juhannus - viettääpä sen millä tavalla tahansa :) !

Ja jotta mieli ei jäisi synkeäksi;

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten. 
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös.
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vaan, ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kui minä
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä auautaita ovet ne, jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.
- Aino Suhola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti