perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tunteesta toiseen

Kotipaikkakuntani kesäjulkaisu kolahti tänään postilaatikkoon. Selailin sitä syödessäni.

Silmään osui ilmoitus juhannuksesta, jossa esiintyjinä ovat Irina sekä Arttu Viskari. Tapahtui paluu vuoteen 2007... Juhannus. Esiintyjänä Irina. Samassa paikassa kuin tänä vuonna. Miespuolinen ystäväni kaksi kaverimimmiä kainalossa, hymy kasvoilla ja pilke silmäkulmassa. Onnellisen näköisenä.

Kaksi päivää myöhemmin karmiva uutinen, joka pysäytti maailman. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa.

Tuo yksi ainoa ilmoitus nosti kaikki nuo hetket mieleen, Irinan keikka oli viimeinen missä näin ystävän elossa. Eikä tullut käytyä edes juttusilla...

Tapahtuma on jättänyt jälkensä.

Jatkoin lehden lukua. Yllättäen törmäsin tuttuihin kasvoihin - veljeeni. Blogin uusille lukijoille tiedoksi, että veljeni on näyttelijä. Hänestä ja hänen suhteestaan Aleksis Kiveen oli kirjoitettu aivan mielettömän upea juttu. Kun tiedän millainen suhde veljelläni on Kiveen, olin aivan hämmästynyt siitä kuinka upeasti toimittaja oli saanut nostettua suhteen merkityksellisyyden esille. Mieletön juttu upeine kuvineen.

Kyyneleet silmissä luin jutun. Sanaton ylpeys veljestäni valtasi minut jälleen kerran.

Rakkailla ihmisillä on elämässämme suuri merkitys. Itkemme ja nauramme heidän puolestaan sekä heidän kanssaan. He antavat elämäämme merkityksellisyyttä, jota emme aina edes käsitä.

Elämän lanka on ohut. Kunpa aina muistaisi olla kiitollinen siitä mitä elämässä on!

1 kommentti: