perjantai 19. heinäkuuta 2013

Virtaavat sanat

Niin on kiirettä pitänyt, ettei oikeasti ole ollut aikaa pysähtyä edes ajattelemaan. Eilen alkoi kiukuttaa jo sekin, että toista päivää peräkkäin en ehtinyt tallille. Vaikka joskus tuntuu raskaalta olla niin sidottuna hevoseen, on se kuitenkin henkireikä. Se on vastapaino, jota tarvitsen työlle. Se on paikka, jossa minun ei tarvitse miettiä arjen kiireitä. Joskus käy niin, että ajatukset karkailevat arjen pariin ja hevoseltani tulee kyllä suora palaute tällaisesta kiireisestä olotilasta.

Olen myös kaivannut kirjoittamista. Tämäkin on henkireikäni. On ihanaa istahtaa koneelle ja antaa näppiksen kertoa tarinaansa. On hetkiä, jolloin teksti vain tulee eikä sitä tarvitse miettiä. Tulee oikeasti tunne, että voi vain työstää suoraan ajatuksensa tähän. Kädet ovat väline, joka mahdollistaa tämän. Opiskeluaikana olimme ystäväni kanssa loistava pari tehtävien tekemisessä; hän oli aivot, joka poimi tietoa eri lähteistä ja minä tiivistin sen meidän näköiseksemme. Taidan hieman kaivata opiskelua...

Nyt on huojentunut olo, joskin väsynyt. Ehdin viimein oman henkireikäni pariin ja edessä on vapaa viikonloppu. Tiedän, että saan aikaa itselleni - omille jutuilleni. Toki aikaa on tällöin myös kodille.

Yritän opetella olemaan stressaamatta tekemättömistä asioista, mutta joskus kiukku ottaa vallan ja tuiskien kuljen paikasta toiseen kuin pyörremyrsky. Tehokkuuttako? Ei - silkkaa kiukuttelua. "Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään..." Kuka väittää, ettei aikuisille tule känkkäränkkää? Minulle ainakin tulee.

Väsymys on pahin Känkkäränkän kaveri - ne ovat pitelemätön parivaljakko. Jotkut tulevat kiukkuisiksi nälkäisinä, mutta minua ei nälkä haittaa. Väsymys - se on paha ja se ei kyllä jää muilta huomaamatta! Joku suodatus sentään toimii - paitsi kotona. Eikös sitä kuitenkin sanota, että kotona pitää saada olla oma itsensä ;)?

Vaikka nyt väsyttää, ei ole enää mitään hätää. Nukkumaan voisi mennä vaan enpä vielä malta. Pyykki- ja tiskikone hyrskyttävät, koiranruoka on liedellä porisemassa ja olo on rauhallinen. Sadepisarat ovat koristaneet ikkunan, josta tuulinen maisema avautuu. Maisema, jossa kauniin siniset pilvet kulkevat vauhdilla. Kohta on tulee pimeä. Päivä on lyhentynyt valtavan paljon ja keskiyön aika alkaa olla jo aivan säkkipimeää. Eräänä yönä käytin töissä yhden aikaan koirani ulkona ja koska on kesäaika, ei yksikään katuvalo palanut. Pimeässä ja tuulisessa yössä ei oikein huvittanut kovin kauaksi työpaikasta erkaantua. Samaisena yönä oli otsalamppu valmiuksissa siltä varalta, että sähköt katkeaisivat... Eipä katkenneet - minun onnekseni!

Kesäloma alkaa kahden viikon kuluttua. Kun se loppuu, on virallisesti syksy. Kesä on tuntunut pitkältä eikä oikeastaan tämä viileäkään ilma haittaa. Toivon kuitenkin, että vielä saisimme jokusen kauniin ja lämpimän elokuisen yön - sehän on kuitenkin vasta elokuu.

Taidan katkaista ajatusten virran tähän ja siirtyä hetkeksi TV:n ääreen, nythän ei ole kiire edes nukkumaan. Viimeinkin aikaa istahtaa hetki. Mukavaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti