torstai 29. elokuuta 2013

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Loma alkaa lähenemään loppuaan. Kolme päivää vielä ja sitten paluu töihin.

Päällimmäisenä tunteena on, ettei tämä mennyt niinkuin Strömsössä. En ole itse voinut vaikuttaa tapahtuneisiin asioihin, on vain pitänyt sopeutua. Jos väittäisin, että olen rentoutunut ja hyvin levännyt, valehtelisin. Jos väittäisin nauttineeni joka hetkestä, valehtelisin. Jos väittäisin viettäneeni sellaisen loman kuin suunnittelin, valehtelisin.

Silti tämä on ollut aikaa pois töiden tuomasta vastuusta ja siitä on oltava onnellinen. Siitä on ammennettava energia syksyyn.

Tällä hetkellä ajatuksissani entistäkin voimakkaampana on se, että onnenhetket ja lepo on löydettävä arjen keskeltä. On osattava nauttia hetkistä, jotka tulevat odottamatta eteen, sillä jälleen kerran huomaan, että asiat harvoin menevät suunnitelmien mukaan. Minun suunnitelmieni mukaan ainakaan.

En voi myöskään sanoa, että lomani olisi mennyt pilalle. Olen viettänyt lukuisia hyviä hetkiä ihanien ihmisten seurassa. Olen saanut nukkua monet pitkät yöunet. Olen saanut nauttia ajasta kotona. Olen unohtanut työt ja elänyt omaa elämääni.

Tulevana viikonloppu on vielä täynnä mukavaa ohjelmaa, jonka parissa voi unohtaa kaikki huolet.

Katseeni suuntaan jo syksyyn.

Odotan niitä aamuja, jolloin yöpakkasen jäljiltä askeleet rapisevat hiekassa auringon paistaessa (toivotaan siis vähäsateista syksyä!).

Odotan lyhtyjä kuistilla.

Odotan työporukan TYKY -päivää, jonka sisällön toistaiseksi tiedämme vain minä ja pomo. Odotan myös illanviettoa yhdessä työkavereiden kanssa.

Odotan syyskuista risteilyä yhdessä ihanan ystäväni kanssa. Tanssia, buffetia, shoppailua ja lepoa.

Odotan koulutuspäiviä, joiden toivon tuovan uutta näkökulmaa työntekoon.

Odotan pimeitä iltoja sukkapuikot kädessä sohvannurkassa. Myönnän tosin ottaneeni varaslähdön villasukkien tekoon ;).

Ei loman loppumisen ja syksyn alkamisen tarvitse tarkoittaa ankeaa olotilaa. Se voi tarkoittaa kaikkea muuta. Eikä sitä pidä jäädä suremaan, että loma oli erilainen kuin oli ajatellut. Sitähän elämä on, etukäteen ei voi ennustaa. Kyse on siitä miten kaikkeen suhtautuu. Joskus ottaa päähän rankastikin, mutta mitä sitten? Se kuuluu elämään.

Niinkuin Tapsa Rautavaara sen on lauluksi pukenut:

"Elo ihmisen huolineen, murheineen,
Se on vain väliaikainen.
Elon hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain väliaikainen.
Tämä elomme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Tuoksu viehkeän, kauneimman kukkasen,
Se on vain väliaikainen.
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
Se on vain väliaikainen.
Sinun tyttösi lempeä kauneus,
Sekä huulien purppurapunerrus,
Ja hymynsä tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,
Se on vain väliaikainen.
Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,
Se on myös väliaikainen.
Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!"


tiistai 27. elokuuta 2013

Taivas...

... harrastan sen ihastelua usein. Ajattelinpa kaivella koneen kätköistä ottamiani kuvia. Aika monet näistä olen jakanut jo joskus ennenkin. Saahan nämä kuvat skipata halutessaan ;).
















Kummasti muuten onkin kertynyt taivaasta otettuja kuvia. Ihan asia sikseen on sitten kuvat, jotka on otettu taivasta vasten - valon ja varjon leikit :).

lauantai 24. elokuuta 2013

Mutka jos toinenkin

Hymy naamallani (ja aluksi sydän muutaman ylimääräisen iskun hakaten) istuin keskiviikkona veljen kyydissä kun lähdettiin moottoripyörällä parin tunnin ajelulle. Edellisestä kerrasta olikin tainnut kulua ainakin 15 vuotta! Miten pienestä voi olla ihminen iloinen! Tuosta parin tunnin reissusta tuli yksi loman ehdottomista kohokohdista.

Loma. Sitä on viikko jäljellä. Mietin tänään aamulla, että olen ajanut autolla reilusti yli 1000, pyörittänyt arkea ja asioita arjen vierestä, juossut koiran kanssa eläinlääkärissä jne. Oikeastaan lähes kaikki mitä suunnittelin tekeväni, on tekemättä. En puhu nyt loman to do -listasta vaan hiljentymisestä ja toisenlaisesta elämisestä.

Kuitenkin tämä loma on ollut juuri minun näköiseni; pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.

Nyt kun lomaa on viikko jäljellä, on oikeasti aika pysähtyä, jotta ei tarvitse "lähteä töihin lepäämään". Lepoa ja hyvää mieltä - ensi viikon teema!

Tämä loma on taas opettanut sen, ettei elämä mene suunnitelmien mukaan eikä sitä voi muotoilla haluamaansa muottiin. Muutokset tulevat hyvinkin nopeasti ja jokainen päivä on erilainen. Oli miten oli, loma on silti loma. Se on aikaa oman henkilökohtaisen elämän parissa, poissa töistä. Omalla kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että saan heittää aivot narikkaan kasvatuksesta. Kun omia lapsia ei ole, ei tarvitse kotonakaan kasvatuksen kanssa kamppailla.

Loman aikana on oikeasti kesä kääntynyt syksyksi. Parin aamun lämpötilat ovat olleet jo lähempänä viittä kuin kymmentä astetta, mutta päivisin aurinko jaksaa vielä lämmittää. Omasta mielestäni nyt on kuitenkin säät parhaimmillaan! Upeat kuulaat syysaamut ja lämpimät päivät. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ilma on raikas. En voisi enempää toivoa.

9 päivää ja sitten töihin. Tämän päivän olen käynnistänyt jo hevoset ruokkimalla ja nyt taidan suunnata takaisin tallille, satuloida hevosen ja lähteä maastoratsastukselle. Vaikka suunnittelen lepoa ja hyvää mieltä, on totuuden nimessä sanottava, ettei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä millainen viikko on edessä. Kristallipalloni on ollut epävireessä jo jonkin aikaa ;).

Tämän punaisen langan kadottaneen kirjoituksen myötä toivotan teille aurinkoista viikonloppua!


perjantai 16. elokuuta 2013

Askel

USKALLUS 

"Ennen estin itseäni
elämästä elämääni,
ilmaisemasta itseäni.
Halusin vain miellyttää,
toisten toiveet toteuttaa.
En kehdannut sanoa vastaan,
myötäilin vain ainoastaan.
Omat tunteeni ohitin,
mieltäni alistin
hyväksynnän alttarilla.

Tänään olen erilainen.
Uskallan pitää asioista, joista
voidaan olla montaa mieltä.
Katson elämää toisin,
kaikille saman soisin.

Olla vähän huuhaa,
omat ilot tunnistaa,
vaikka saisin maineen hullun
uteliaisuuden maljaan tartun."
 - Pirjo Levo-

Julkaistessani blogille oman sivuston facebookissa, päätin tehdä sen nimettömänä. Tänään otin askelen ja linkitin FB-sivun omalle henkilökohtaiselle sivulleni.

Minulle se tarkoittaa oman ääneni esiin tuomista. Se tarkoittaa sitä, etten enää pelkää sanoa asioita ääneen. Se tarkoittaa sitä, ettei minun enää tarvitse kadota massaan.


Olla rohkeasti oma itsensä.

Mitä ikinä se kenelle tarkoittaakin? Itselleni koen sen olevan merkittävä askel eteenpäin.

"Olen seurannut sun kehitystä murrosikäisestä ja ilolla tapaan joka kerta nyt sen Annan josta olen aina tykännyt ja josta on kasvanut kypsä, viisas aikuinen."

Nämä sanat. Nämä minulle niin merkitykselliset sanat sain osakseni rakkaalta ihmiseltä jokin aika sitten. Nämä sanat kätkevät sisäänsä kaikki elämän myrskyt ja antavat merkityksen elämäni kasvun tielle. Ne kertovat siitä, ettei yhtäkään hetkeä ole eletty turhaan. 

Elämä ei ole ollut helppoa, mutta rohkeus on mahdollistanut kasvuni. Rohkeus katsoa peiliin. Rohkeus kohdata muutostarpeet. Rohkeus tarttua elämään. Rohkeus ottaa riskejä vaikka seuraukset tekisivät kipää.

Ei elämästä ilman kipuja selviä, ei ilman huolia ja murheita. Väitän kuitenkin, että surut tekevät ilon kokemisesta kahta suurempaa. 

Jaksan ihastella taivasta loputtomiin - se tuntuu kotona olevan jo vitsi kun aina huokailen taivaan kauneutta ;). Miten sitä onkaan ihminen pieni suuren taivaan alla. Lopulta tämä matkamme kestää vain hetkisen, mutta voimme itse vaikuttaa siihen millainen matkastamme tulee. Kukaa uskoo kohtaloon, kuka Jumalaan, kuka omaan itseensä.. Uskoo mihin tahansa, on kohdattava oma itsensä, jotta voi olla hyvä olo. 

On löydettävä itsensä.

Kaikki on sinussa: aika,
ijäisyys, elämä, luonto,
isänmaa ja ihmiskunta,
siemen suurimman, vähimmän.
Itse riiput itsestäsi,
muista, minkä tahdot verran,
tie on tehty, määrä pantu,
vuori noustava: vapaus.

Kulje kohti korkeinta
oman onnes kukkulata,
täytä, minkä tiedät, tahdot,
täytät tahtoa jumalan,
nousten nostat taivonkantta,
painunet, eloa painat,
tulet taakka itsellesi,
muille pilvi päivän tiessä.

Mennen maailmat syleile,
astu kautta aikakautten,
tao päälles taistopaita
raudasta rakkaimman halusi,
hopeasta haavehesi,
kuparista kuolon uhman,
kullasta sydänkuvien,
piistä synkän itsepinnan.

-Eino Leino


 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadepäivän viettoa

Sää on tänään ollut jokseenkin sateinen. Aamuyöllä jo havahduin sateeseen kun se piiskasi kattoa. Vaan enpä ole antanut asian häiritä - loma on loma ja sateellakin on taatusti mukavaa tekemistä :).




Ruokkiessani hevosia aamulla muutaman numeron liian isot miehen kumisaappaat jalassa, tulin tulokseen, että asialle olisi tehtävä jotain. Siispä päivällä suuntasin saapaskaupoille!


Kerrankin kävi tuuri! Tänään vielä tarjouksessa oli Tretornin saappaat, joiden ovh. hintaa oli alennettu 30 euroa! En ikinä löydä mitään tarjouksesta vaan toisin kävi tällä kertaa. Kyllä nyt pysyy töppöset kuivana :).

Ehkä eniten huvitti näiden saappaiden malli. Liekö pieni piikki lihassa saappaiden suunnittelijalla ;).

Saapaskauppojen jälkeen kyytiä sai makuuhuoneen järjestys sekä pölyt. Sängyn päälle päätyi pari uutta tyynyä, jotka nekin onnistuin löytämään alennuksesta - ei huonompi reissu!


Jotenkin nämä lähes mustavalkoiset tyynyt ja Afrikka-teema olivat mieleeni - ei sillä, etteikö kotimaisissakin eläimissä olisi ihailtavaa. Pientä uutta syksyiseen kotiin :).

Kohta lähden kipaisemaan tallilla uusissa kumisaappaissani ja sen jälkeen voinkin taas luvan kanssa asettua sohvalle lukemaan kirjaa. Oikeastaan nautin näistä sadepäivistäkin! Mutta onhan aurinkoisissa illoissakin oma hohtonsa..


Avoppilan kulmilta toissailtana. Olen aika onnekas saadessani elää näissä maisemissa. Rakastan näitä peltoja ja elämääni täällä <3

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ihmissuhteista

Tänään on ollut haikea olo.

Eilistä iltaa vietettiin Tampereen teatterikesässä nauttien isoveljen tarjoamasta KIVI-monologista. Edellisen kerran näin monologin ensi-illassa Teatteri Jurkassa. Toisella kerralla monologiin avautui vielä uusia näkökulmia ja se toi aivan uudelle tavalla minun mieleeni myös nykypäivän; sen miten kohtaamme ja kohtelemme muita ihmisiä. 

Esitystä katsomaan liittyi yläasteen ja lukion aikainen paras ystäväni. On ihmisiä, joiden kanssa vuodet välissä eivät tunnu missään. Vuonna -98, yläasteen alkaessa olemme tavanneet ensimmäisen kerran (kun kuudennen luokan tutustumispäivää ei lasketa). 15 vuotta sitten! Häneen on niin vahva side, että hiljaiselokaan ei pysty ystävyyttämme kadottamaan.

"Ystävää ei saa rahalla, ei hyvällä eikä pahalla. 
Ystävyys syntyy noista, elämän monista kiemuroista.

Olet olemassa, rakas ihminen. 
Elämä kaunis on, kun tiedän sen. 
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy, kyyneleet."
Mirjami Lähteenkorva


Esityksen jälkeen meitä oli isompi porukka veljeni läheisiä lähdössä yhdessä ruokailemaan. Oltiinpa muuten tuon omankin miehen kanssa siis nyt ensimmäistä kertaa ulkona syömässä ;). Olkoonkin, että meitä oli 11 henkeä kaikkinensa :D.

Kotimatkalla haikeus alkoi tulla. Mietin sitä miten monet tärkeät ihmiset asuvat muualla.. Mietin sitä miten "nähdään" ja "soitellaan" jäävät sanahelinäksi. Mietin sitä miten arvostan kun eräs ystäväni, alle vuoden ikäisten kaksosten äiti, sanoi nauraen, että "Ymmärrät nyt varmaan, etten kauheasti soittele." Ymmärrän - ymmärrän oikeasti :). Mietin sitä miten hyvältä tuntui kun toinen ystäväni toteutti "nähdään" -lupauksen ja ajeli pienen poikansa kanssa meille parikin kertaa melko lyhyen ajan sisällä.

Kyllä tähän kytkeytyy myös luottamus ja avoimuus. Tiedän itsekin, että tulee luvattua "nähdä ja soitella". Sitten se vain jää. Välissä voi myös kulua paljon aikaa.. Olen kuitenkin entistä enemmän pyrkinyt siihen, etten lupaa. "En usko." "Ehkä." Ne ovat myös sallittuja ilmauksia. Lomani aikaan yksi ainoa ihminen on kysynyt milloin nähdään, tulisi käymään. Suurin osa ajattelee: "Olisi kiva nähdä, nythän sillä on aikaa tulla tänne." Katkeruutta? Ei - elämän realismia vain ja asioita, joihin törmää kerta toisensa jälkeen.

En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö olisi mukavaa olla odotettu vieras pitkästä aikaa. Loma on aikaa myös sille, että saa tehdä asioita, joihin ei tavallisesti ole aikaa ja tavata heitä, joita ei ole aikoihin tavannut.

Elämä on kuitenkin rakennettava oman hyvinvointinsa ympärille ja on hyväksyttävä se, että valtaosa tärkeistä ihmisistä on muualla. Enhän ole tämänkään asian kanssa yksin. En varmasti ole ainoa, jonka läheiset ovat siellä sun täällä. Elämän realismia vain - niinhän jo kerran sanoin ;).

Loma jatkaa kulkuaan ja olen luvannut, että alkava viikko on kolmen Ällän viikko:

Lepään
Luen
Liikun

Ne ovat elementtejä, jotka koen itselleni kovin tärkeiksi. Äidiltä loman alussa saatu kirja "Jo Rees: Uhkapelurit" on jo aloitettuna ja ensi viikon sääkin vaikuttaa epävakaiselta. Siispä täydellisiä lukuhetkiä on edessä!



perjantai 9. elokuuta 2013

Loman kuvakimara jatkuu

Näitä on nyt luvassa kun on kerrankin aikaa kuvia ottaa :). Uusille tiedoksi, että ihan Canonin pokkarilla kuvaan enkä suinkaan järkkärillä kuten laadusta voi päätellä...

 Parin päivän reissun aikana oli osa kotipihan koivuista alkanut kellastua ja lehdet pudota maahan.
Syksy on oikeasti jo ovella. 












keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kesälomaa 2013

Ensimmäinen lomaviikko on lähtenyt melkoista haipakkaa käyntiin! Loppuviikko sujuu vielä melko vauhdikkaasti, mutta sitten rauhoittuu :). Enkä minä ohjelman määrästä valita sillä tiedän, että rauhallistakin aikaa tulee olemaan. Suurin osa "ohjelmistosta" on ollut mukavaa ja viime viikonloppu oli varmasti yksi kesän parhaista!

Koska oikein mitään järkevää sanottavaa ei ole, puhukoon kuvat puolestaan :).


Kolmen sukupolven naiset.

"Äiti ei sulje koskaan ovea
niin ettei sitä lapsi voisi avata.
Eikä hän koskaan sulje sydäntään
niin etteikö siellä lapselle olisi tilaa."