torstai 29. elokuuta 2013

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Loma alkaa lähenemään loppuaan. Kolme päivää vielä ja sitten paluu töihin.

Päällimmäisenä tunteena on, ettei tämä mennyt niinkuin Strömsössä. En ole itse voinut vaikuttaa tapahtuneisiin asioihin, on vain pitänyt sopeutua. Jos väittäisin, että olen rentoutunut ja hyvin levännyt, valehtelisin. Jos väittäisin nauttineeni joka hetkestä, valehtelisin. Jos väittäisin viettäneeni sellaisen loman kuin suunnittelin, valehtelisin.

Silti tämä on ollut aikaa pois töiden tuomasta vastuusta ja siitä on oltava onnellinen. Siitä on ammennettava energia syksyyn.

Tällä hetkellä ajatuksissani entistäkin voimakkaampana on se, että onnenhetket ja lepo on löydettävä arjen keskeltä. On osattava nauttia hetkistä, jotka tulevat odottamatta eteen, sillä jälleen kerran huomaan, että asiat harvoin menevät suunnitelmien mukaan. Minun suunnitelmieni mukaan ainakaan.

En voi myöskään sanoa, että lomani olisi mennyt pilalle. Olen viettänyt lukuisia hyviä hetkiä ihanien ihmisten seurassa. Olen saanut nukkua monet pitkät yöunet. Olen saanut nauttia ajasta kotona. Olen unohtanut työt ja elänyt omaa elämääni.

Tulevana viikonloppu on vielä täynnä mukavaa ohjelmaa, jonka parissa voi unohtaa kaikki huolet.

Katseeni suuntaan jo syksyyn.

Odotan niitä aamuja, jolloin yöpakkasen jäljiltä askeleet rapisevat hiekassa auringon paistaessa (toivotaan siis vähäsateista syksyä!).

Odotan lyhtyjä kuistilla.

Odotan työporukan TYKY -päivää, jonka sisällön toistaiseksi tiedämme vain minä ja pomo. Odotan myös illanviettoa yhdessä työkavereiden kanssa.

Odotan syyskuista risteilyä yhdessä ihanan ystäväni kanssa. Tanssia, buffetia, shoppailua ja lepoa.

Odotan koulutuspäiviä, joiden toivon tuovan uutta näkökulmaa työntekoon.

Odotan pimeitä iltoja sukkapuikot kädessä sohvannurkassa. Myönnän tosin ottaneeni varaslähdön villasukkien tekoon ;).

Ei loman loppumisen ja syksyn alkamisen tarvitse tarkoittaa ankeaa olotilaa. Se voi tarkoittaa kaikkea muuta. Eikä sitä pidä jäädä suremaan, että loma oli erilainen kuin oli ajatellut. Sitähän elämä on, etukäteen ei voi ennustaa. Kyse on siitä miten kaikkeen suhtautuu. Joskus ottaa päähän rankastikin, mutta mitä sitten? Se kuuluu elämään.

Niinkuin Tapsa Rautavaara sen on lauluksi pukenut:

"Elo ihmisen huolineen, murheineen,
Se on vain väliaikainen.
Elon hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain väliaikainen.
Tämä elomme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Tuoksu viehkeän, kauneimman kukkasen,
Se on vain väliaikainen.
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
Se on vain väliaikainen.
Sinun tyttösi lempeä kauneus,
Sekä huulien purppurapunerrus,
Ja hymynsä tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,
Se on vain väliaikainen.
Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,
Se on myös väliaikainen.
Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!


Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti