sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ihmissuhteista

Tänään on ollut haikea olo.

Eilistä iltaa vietettiin Tampereen teatterikesässä nauttien isoveljen tarjoamasta KIVI-monologista. Edellisen kerran näin monologin ensi-illassa Teatteri Jurkassa. Toisella kerralla monologiin avautui vielä uusia näkökulmia ja se toi aivan uudelle tavalla minun mieleeni myös nykypäivän; sen miten kohtaamme ja kohtelemme muita ihmisiä. 

Esitystä katsomaan liittyi yläasteen ja lukion aikainen paras ystäväni. On ihmisiä, joiden kanssa vuodet välissä eivät tunnu missään. Vuonna -98, yläasteen alkaessa olemme tavanneet ensimmäisen kerran (kun kuudennen luokan tutustumispäivää ei lasketa). 15 vuotta sitten! Häneen on niin vahva side, että hiljaiselokaan ei pysty ystävyyttämme kadottamaan.

"Ystävää ei saa rahalla, ei hyvällä eikä pahalla. 
Ystävyys syntyy noista, elämän monista kiemuroista.

Olet olemassa, rakas ihminen. 
Elämä kaunis on, kun tiedän sen. 
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy, kyyneleet."
Mirjami Lähteenkorva


Esityksen jälkeen meitä oli isompi porukka veljeni läheisiä lähdössä yhdessä ruokailemaan. Oltiinpa muuten tuon omankin miehen kanssa siis nyt ensimmäistä kertaa ulkona syömässä ;). Olkoonkin, että meitä oli 11 henkeä kaikkinensa :D.

Kotimatkalla haikeus alkoi tulla. Mietin sitä miten monet tärkeät ihmiset asuvat muualla.. Mietin sitä miten "nähdään" ja "soitellaan" jäävät sanahelinäksi. Mietin sitä miten arvostan kun eräs ystäväni, alle vuoden ikäisten kaksosten äiti, sanoi nauraen, että "Ymmärrät nyt varmaan, etten kauheasti soittele." Ymmärrän - ymmärrän oikeasti :). Mietin sitä miten hyvältä tuntui kun toinen ystäväni toteutti "nähdään" -lupauksen ja ajeli pienen poikansa kanssa meille parikin kertaa melko lyhyen ajan sisällä.

Kyllä tähän kytkeytyy myös luottamus ja avoimuus. Tiedän itsekin, että tulee luvattua "nähdä ja soitella". Sitten se vain jää. Välissä voi myös kulua paljon aikaa.. Olen kuitenkin entistä enemmän pyrkinyt siihen, etten lupaa. "En usko." "Ehkä." Ne ovat myös sallittuja ilmauksia. Lomani aikaan yksi ainoa ihminen on kysynyt milloin nähdään, tulisi käymään. Suurin osa ajattelee: "Olisi kiva nähdä, nythän sillä on aikaa tulla tänne." Katkeruutta? Ei - elämän realismia vain ja asioita, joihin törmää kerta toisensa jälkeen.

En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö olisi mukavaa olla odotettu vieras pitkästä aikaa. Loma on aikaa myös sille, että saa tehdä asioita, joihin ei tavallisesti ole aikaa ja tavata heitä, joita ei ole aikoihin tavannut.

Elämä on kuitenkin rakennettava oman hyvinvointinsa ympärille ja on hyväksyttävä se, että valtaosa tärkeistä ihmisistä on muualla. Enhän ole tämänkään asian kanssa yksin. En varmasti ole ainoa, jonka läheiset ovat siellä sun täällä. Elämän realismia vain - niinhän jo kerran sanoin ;).

Loma jatkaa kulkuaan ja olen luvannut, että alkava viikko on kolmen Ällän viikko:

Lepään
Luen
Liikun

Ne ovat elementtejä, jotka koen itselleni kovin tärkeiksi. Äidiltä loman alussa saatu kirja "Jo Rees: Uhkapelurit" on jo aloitettuna ja ensi viikon sääkin vaikuttaa epävakaiselta. Siispä täydellisiä lukuhetkiä on edessä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti