keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Connecting people

"Ihmisen perustarve on saada osakseen koko elämänsä ajan hyväksyvää vastavuoroisuutta." (Lähde)

"Yksi ihmisen perustarve on tuntea olevansa yhteydessä toisiin." (Sama lähde kuin edellä.)

Edellä mainitut on esitetty artikkelissa, joka kertoo parisuhteesta. Minulle kuitenkin on selvää se, ettei kyse ole vain parisuhteesta. Kyse on itsensä hyväksymisestä ja hyväksytyksi tulemisesta.

”Gnōthi seauton” eli "tunne itsesi" on muinaiskreikkalainen aforismi. Lausuman tulkittiin kehottavan ihmisiä ensisijaisesti tuntemaan omat rajansa ja välttämään hybristä — esimerkiksi muistamaan, että itse on vain ihminen eikä jumala. 400-luvulla eaa. lausuma sai kuitenkin uuden merkityksen: ihmisen itsensä, jokaisen sisällä olevan minän, tuntemisen. Aforismi voi laajimmillaan viitata inhimillisen käyttäytymisen, moraalin ja ajattelun ymmärtämiseen, koska oman itsen syvällinen tunteminen on myös muiden ihmisten tuntemista: Will Durantin mukaan ”itsensä tunteminen on arvokasta parhaasta päästä siksi, että sen avulla opimme tuntemaan toisia”. (Wikipedia)

Mitä oikeasti on toisen ihmisen tunteminen? Mitä on itsensä tunteminen? Omien tunteiden tunnistamista, tunnereaktioiden peilaamista muihin, vuorovaikutusta, sana, katse, empatia, ymmärrys. Minulle toisen ihmisen todellinen tunteminen ei määrity sen perusteella mitä hänestä tiedän. Se määrittyy sanattoman yhteyden perusteella. Voi hyvinkin olla ihmisiä, joista tietää paljon, mutta joita ei siltikään tunne.

Olen tällä hetkellä prosessikoulutuksessa, jossa aiheena on kiintymysuhteissa traumatisoituminen. Juuri nyt mieleeni nousee maanantaisesta koulutuksesta seuraava; kehon viesti on voimakkaampi kuin sanallinen. Siispä ihminen lukee voimakkaammin kehoa - sanoista riippumatta. Itse koenkin niin, että ihmisen luotettavuus syntyy siitä kuinka hänen sanansa ja kehonsa ovat sopusoinnussa.

Olen myös huomannut, että mitä paremmin itseni tunnen, sitä helpompaa on tulla muiden kanssa toimeen. Tietyllä tapaa olen aina ollut sosiaalinen, mutta ihmisten kanssa toimeen tuleminen on saanut aivan erilaisen näkökulman kun ymmärrystä minuuteen on tullut lisää. Samalla ystäväpiiri on muuttunut ja oleminen heidän kanssaan saanut uudenlaisen luonteen.

Täytyy kuunnella elämää ja itseänsä. Heikkoudet voi kääntää vahvuudeksi, asettaa itsensä alttiiksi ja antaa itsestään muille.

Heh.. Kun istun tässä koneella jotenkin "ZENmäisen" olemukseni kanssa, alkaa väkisinkin naurattaa. Olen ihminen, joka kiihtyy nollasta sataan parissa sekunnissa, provosoituu helposti ja tykittää täysillä. Ei kai sitä silti missään määritellä mitä itsestään antaminen on? Väitän, että provosoitumiseni aiheuttaa välillä muille jopa lystikkäitä tilanteita kun he tietävät mitä kohtaa kannattaa tikulla sohaista. Elämä on opettanut hallitsemaan jopa näitä piirteitä silloin kun niitä on hallittava ;).

Huomaan taas kadottaneeni punaisen langan. Ajatukseni hyppii pisteestä Ö pisteen D kautta pisteeseen K. Kaikkia aiheita ja ajatuksia on mahdotonta tumpata yhteen kirjoitukseen eikä aikaa toiselle ole. Seuraavalla kerralla olen ehkä jo unohtanut aiheet, mutta ne tulevat pätkittäin. Ajatuksia ja tekstiä ei voi pakottaa.

Olen kiitollinen. Se on tämän hetken päällimmäisin ajatus. Olen väsynyt, mutta kiitollinen. Jokaista haluan myös muistuttaa siitä, että kertokaa tärkeille ihmisille mitä he teille merkitsevät. Mikään ei ole itsestäänselvää. On asioita, joiden tiedämme olevan tietyllä tavalla, mutta kyllä silti voi toiselle tämän merkityksen kertoa. Sanoilla voi olla kuulijalleen suuri merkitys.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - vai miten se meni :).




2 kommenttia: