lauantai 12. lokakuuta 2013

Kun silmäni mä auki saan

23:00 Menemme nukkumaan ja ilmoitan, ettei yksikään kello sitten soi ennen 9:30! Laitan itselleni epätyypillisesti puhelimenkin äänettömälle.

Hitsi - jäiköhän pikkukoiran luu lattialle. Täytyy käydä katsomassa, ettei isompi syö luuta.

23:22 Katson kelloa. Uni ei tule. Nousisinko ylös? En taida viitsiä.. Nukahdan jonkin ajan kuluttua.

Fläpäti.. fläpäti fläpäti... Tämä on se ääni, joka tulee kun luppakorvainen koira ravistaa korvia korvatulehduksen iskiessä. Harvinaisen rasittava ääni kun se tunkeutuu unen läpi. Hetken kuuntelen ja toivon, että tilanne rauhoittuisi kuin itsestään vaikka tiedän, ettei niin käy.

6:10 Nousen ylös ja laitan koiralle korvatippoja. Ei se mitään. On vielä rutkasti aikaa nukkua, koska on vapaapäivä eikä ole talliaamua.

Täytyy putsata grilli tänään talvivarastoon.. Vähän on jäänyt roikkumaan.. Ja imuroida.. Niitä suppiksiakin täytyis kerätä jos meinaa.. Mutta ihan ensin mä menen lenkille! Mitähän aamupalaa sitä laittais? J oli tainnut ostaa pekonia. Jos sitä. Täytyy ne pyykit pestä kans. Ai joo ja siivota koirankakat pihalta. Kurkku on vähän kipeä. Toivottavasti ei tule tautia. Yhden aikaan täytyy laittaa paisti uuniin niin viideksi voisi ehtiä tallille. Jos nukkuisin päiväunet? Ai niin.. Äiti on tulossa hakemaan iskän hiekkapuhalluskypärää.

7:22 Ei tästä tule mitään - pakko nousta ylös. Pyykkikone on pyörimässä ja aurinko nousemassa. Aamupalan kanssa on pakko vielä himmailla, koska tänään on viikonlopun ainoa päivä kun ehdimme syödä yhteisen aamupalan. Huomenna täytyy taas nousta kuuden jälkeen tallille ja on 10h töitä.

Siispä huomenta! Tänään on minun viikkoni ainoa päivä, jolloin voin nukkua pitkään ja hartaasti - vanhat univelat pois.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti