lauantai 16. marraskuuta 2013

Ainekset onnistuneeseen viikonloppuun

Joskus vaan tuntuu siltä, että viikonlopusta täytyy tulla hyvä ja juuri tänä viikonloppuna onnistuneen viikonlopun ainekset ovat kasassa.

Olin eilen töistä kotipihassa n. 22:03. Kotimatka oli hieman takkuinen sillä autoni kuskinpuolen pyyhkijä taukosi toimimasta n. 35 km ennen kotia ja ajelin pimeän sekä sateisen taipaleen hieman epävarmoin tunnelmin. Selviydyin silti kotiin. Olin edelleen sitä mieltä, että tästä viikonlopusta tulee hyvä.

Tänään olen ehtinyt ulkoilemaan jo useamman tunnin ja kohta suuntaan vielä koirien kanssa lenkille. Illalla on ohjelmassa ruokailua maailman parhaiden työkavereiden kanssa ja mahtuupa mukaan muutama siippakin, omani mukaanlukien. Mainittakoon, ettemme juuri koskaan käy missään ulkona yhdessä, joten ilta todella on harvinaista herkkua! Ei siis siksi, ettemme kestäisi toistemme seuraa vaan kun ei muutenkaan tule käytyä juuri missään - sitä ollaan niin mökkiydytty :D Kun kyseessä on ilta työkavereiden kanssa, siitä ei voi tulla muuta kuin onnistunut.

Huomenna saan kylään yhden parhaista ystävistäni pienen poikansa kanssa.

Mitä siis tarvitaan onnistuneeseen viikonloppuun? Asioita, joita en malttaisi odottaa. Asioita, joista tulee hyvä mieli. Ystäviä. Ulkoilua koirien kanssa. Hevostelua. Aurinkoa. Unta. Hyvää ruokaa. Rentoutumista.

Hieman hyvää onnea täytyy myös sekoittaa soppaan. Siispä: Puhelimeni putosi taskusta (ei pitäisi kai unohtaa vetoketjua auki?) peltoon ollessani siellä hevosen kanssa. Yritin etsiä vaan en löytänyt. Kantavalla äänelläni sitten huutelin tien toiselle puolelle talliin ystille, josko tämä voisi soittaa puhelimeeni kun pudotin sen. Palasin kohtaan, jossa puhelin oli hetkeä aiemmin vielä ollut tallella. Jossain soi. Kokeilin jo taskuanikin uudelleen, koska sointi oli aivan lähellä. Ei ollut taskussa, joten oli pakko hyväksyä se tosiasia, että pelto soi. Hypnoottisella ilmeellä tuijotinkin peltoa jalkojeni alla paikallistaakseni Chisun Yksinäisen keijun tarinan heinien seasta.

Löytyi! Joko minä tai hevoseni oli kertaalleen mennyt siitä yli - sen verran tiukkaan puhelin oli painautunut peltoon. Naarmun naarmua siinä ei kuitenkaan ollut, kiitos pehmeän pellon! Eikä siis kyse todella ole mistään iskunkestävästä puhelimesta.

Laitoin puhelimen taskuun, suljin vetoketjun ja ajattelin, ettei viikonloppu voi epäonnistua!


Kauramoponi myötä toivotan teille aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti