perjantai 27. joulukuuta 2013

Vanhempaa ajatusten virtaa

Näin pyhien jälkeen rupesin siivoilemaan papereita ja tutkiskelemaan vanhoja arkistoja. Joskus on tullut työstettyä ajatuksia paperille niin, että olen vain ruvennut kirjoittamaan. En siis mieti mitä kirjoitan vaan annan vain sanojen virrata. Ajattelinpa jakaa yhden näistä teillekin - juuri sellaisena kuin olen sen paperille kirjoittanut.

Jostain kaukaa kuulen sen, onnen äänen ikuisen, rakkaudesta kertovan, elämästä puhuvan. Kauan katsoin, jotain odotin. Toiveen hiljaisen ilmoille lähetin. Lähetin etsimään jotain, onnea, lämpöä, elämää elettävää. Kuin kuiskaus aamun hiljaisen, läpi linnunlaulujen. Aamurusko auringon, lento sudenkorennon, saapui lailla lintujen, läpi kauniin sydämen. On enemmän kuin uskoinkaan, koskaan täältä löytävän. On sateenkaari, lämpö maan kun aurinkoa katsoa saan. Toi mieleen kauniin kuiskauksen, rakkauden aina kestävän, onnea ikuista toivovan.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Taas toivotus hyvän joulun


"Jouluna voit nähdä sen,
kauniin hetken, sinisen.
Silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren."

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Jotta tasapaino säilyy

Viimeinkin hetki uudelle kirjoitukselle. Blogi on pyörinyt päässä jo monta päivää, mutta en ole silti saanut aikaiseksi mitään.

Niinhän se on, että elämässä tulee eteen sekä hyvää, että pahaa. Sitä mikä voimauttaa ja sitä mikä vie voimia. Moni asia elämässäni on tällä hetkellä paremmin kuin hyvin ja olen kiitollinen. Sille kääntöpuolena sain kuitenkin karvaasti kokea ihmisen heikkouden, pettymyksen, petetyksi tulemisen ja katkeruuden.

Kohtalo on kummallinen asia. Se puuttuu peliin silloin kun sitä vähiten osaisi odottaa. Monesti kuitenkin hetki siitä seuraa jotain odottamatonta hyvää.

Luottamus.

Pidän tästä lauseesta Wikipedian määritelmässä luottamuksesta: "Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää."

Kun selviää tällaisen ihmisen pettäneen, syntyy valtava pettymys. Kaikista vaikeinta on sietää se, että jokin epäilyksen siemen on alkanut kyteä takaraivossa jo aiemmin. Silti on antanut itsensä luottaa. Epäilys ei ole saanut vahvistusta. Sitten viimein vahvistus tarjoillaan tarjottimella. Sattumaa vai kohtaloa? Minä uskon kohtaloon.

Lopulta sitä tajuaa luottamuksen olleen vain hyväksikäytön väline ja vuosia ollut kaveruus onkin vain hyvin uskoteltua tarinaa. Toisaalta taas pieni siemen haluaisi uskoa siihen, että edes osa sanoista ja teoista on ollut todellisia. Osa haluaa uskoa ihmisen hyvyyteen.

Kuitenkin hetken kuluttua, ajatuksien alettua selkiintyä, tällä tavalla petetyksi tuleminen avaa silmiä maailmaa kohtaan. Se kirkastaa omia ajatuksia. Ehkä se myös taivuttelee pessimismiin ja jälleen kerran voi todeta, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma.

Menetettyä luottamusta ei koskaan saa takaisin. Asiasta kuitenkin riippuu onko ihmisen kanssa vielä mahdollista olla tekemisissä vai ei. Välit voivat palautua, mutta luottamus ei koskaan samalle tasolle kuin se on aiemmin ollut. Anteeksi voi antaa, mutta ei koskaan unohtaa. Tapahtunut tulee aina olemaan olemassa.

Niin kauan kuin vaaka elämässä kallistuu hyvin asioiden puolelle voi katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Jokainen kokemus opettaa oman osansa elämästä. Jokainen kolhu tekee elämästä elämisen arvoista.

Jo lapsena sitä kohtaa valtavan suuria pettymyksiä kuten tikkarin jättäminen karkkihyllyyn. Lapsi ei rikkoonnu kiellosta. On kyse siitä kuinka vanhempi ottaa lapsensa pettymyksen vastaan. Kuinka hän antaa ymmärrystä harmista, mutta pitää päätöksestään kiinni. Tikkarin jättäminen ON pienelle iso asia. Kuitenkin jokainen vanhempi, joka toimii epäjohdonmukaisesti eikä pidä päätöksestään kiinni, tekee lapselleen hallaa. Lapsuuden pienet pettymykset opettavat kohtaamaan aikuisuuden pettymyksiä. Pettymyksiä tuottavat asiat vain muuttuvat. Aikuinenkin tarvitsee ymmärtäjää tullessaan petetyksi. Aikuinenkin tarvitsee empatiaa. Mutta ettei tämä menisi ihan pilkun viilaamiseksi, niin jokainen antaa varmasti periksi joskus ;)

Onnistumisia ja pettymyksiä, iloja ja suruja. Niistähän tämä elämä rakentuu.

Ymmärrys, Viisaus, Vahvuus ja Luovuus 

"Ymmärrys on sitä, että tahtoo jotain hieman enemmän.
Viisaus on sitä, ettei koskaan piiloudu itseltään eikä muilta.
Vahvuus on sitä, että jaksaa kantaa vaikka on jo kannatellut iäisyyden.
Luovuus on sitä, että on vapaa, niin vapaa ettei välitä ollenkaan."
Runotalo