perjantai 27. joulukuuta 2013

Vanhempaa ajatusten virtaa

Näin pyhien jälkeen rupesin siivoilemaan papereita ja tutkiskelemaan vanhoja arkistoja. Joskus on tullut työstettyä ajatuksia paperille niin, että olen vain ruvennut kirjoittamaan. En siis mieti mitä kirjoitan vaan annan vain sanojen virrata. Ajattelinpa jakaa yhden näistä teillekin - juuri sellaisena kuin olen sen paperille kirjoittanut.

Jostain kaukaa kuulen sen, onnen äänen ikuisen, rakkaudesta kertovan, elämästä puhuvan. Kauan katsoin, jotain odotin. Toiveen hiljaisen ilmoille lähetin. Lähetin etsimään jotain, onnea, lämpöä, elämää elettävää. Kuin kuiskaus aamun hiljaisen, läpi linnunlaulujen. Aamurusko auringon, lento sudenkorennon, saapui lailla lintujen, läpi kauniin sydämen. On enemmän kuin uskoinkaan, koskaan täältä löytävän. On sateenkaari, lämpö maan kun aurinkoa katsoa saan. Toi mieleen kauniin kuiskauksen, rakkauden aina kestävän, onnea ikuista toivovan.

1 kommentti:

  1. Kauniisti olet ajatuksesi kirjannut. Toiveesi on henkilökohtainen ja samalla niin yleismaailmallinen. Lempeä toive.

    VastaaPoista