keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Hyvän salliminen itelleen

Olen opetellut sallimaan hyvää suoraa itselleni enkä välillisiä reittejä. Erityisen vaikeaa on ollut käyttää rahaa itseeni; kampaaja, vaatteet (siis muut kuin "ihan pakko hankkia vaatteet"), meikit ym. turhuustuotteet. Erittäin hyvä olen ollut rahankäytössä mutkan kautta; hevonen. Tästä olen saanut itselleni suurta onnea, mutta luopunut samalla monesta muusta tarpeesta (kuten kampaaja, siistit vaatteet jne.). Alkaessani käyttää rahaa suoraan itseeni minulla oli suunnattoman huono omatunto. Koin rahankäytön tuhlaamisena turhuuteen enkä oman hyvän oloni vahvistajana.

Pikkuhiljaa olen päässyt tuosta ajatusmallista eroon. En tunnustaudu totaaliseksi materialistiksi, mutta on siinäkin puolensa - etenkin kun rahan on omalla työllään ansainnut. Tärkeämpänä kuitenkin pidän työn mielekkyyttä ja riittävää määrää vapaa-aikaa kuin sitä rahaa, joka työstä saadaan. Työ itsessään ei ole minulle mikään meriitti eikä elämän pidä mielestäni koostua pelkästä työn teosta. Vaan nytpä lähtee juttu taas ihan väärälle raiteelle alkuperäisestä sunnitelmasta...

Mistä tämä itseensä tuhlaaminen sitten tuli mieleen? Varasin eilen itselleni ajan parin tunnin kehonhuoltoon, jossa olen jo viime syksystä käynyt säännöllisesti. Sain sen ensi viikon keskiviikolle. Pohdiskelin sitten koskahan mahtaisin saada kampaajan varattua ja hupsista hei - samalla päivällä oli vapaata aikaa. Ystävälleni jo sitä sitten hehkutin miten ihana hemmottelupäivä on edessä! Eikä muuten ole pätkääkään huono omatunto ;)

Tarkoittaako sitten itselleen hyvän salliminen vain rahankäyttöä? Ei. Se tarkoittaa myös muita hyvinvointia edistäviä asioita kuten jo aiemmin mainitsemaani riittävää vapaa-aikaa, mielekästä työtä, riittävää määrää ulkoilua ja sopivassa suhteessa kaikkia muita tärkeitä asioita.  Se tarkoittaa myös omien rajojen vetämistä ja hiljentymistä asioiden äärelle. Se tarkoittaa sitä, että asiat ovat merkityksellisiä. Minun mielestäni merkitykselliset asiat syntyvät omista tarpeista ja tunnetiloista, oman hyvän tuottamisesta eikä siitä, että kaikki tarvitsisi jakaa muiden kanssa. Ekstrovertti vai introvertti - enemmän introvertti ja tyytyväinen siihen!

Pitemmittä puheitta taidankin lähteä ulos sallimaan hyvää itselleni, jotta ehdin haukata annoksen raitista ilmaa ennen töihin lähtöä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti