keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Palautumista ja uuden opettelua

Joskus rakkaatkin asiat voivat olla yllättävän kuormittavia ja kuormittavuuden tajuaa vasta jälkikäteen kun olosuhteet muuttuvat.

Kolmisen viikkoa sitten hevoseni muutti uuteen kotiin. Se tarkoitti minulle luopumista jostain todella rakkaasta, mutta samalla luopumista vapaa-ajan aikatauluista. Jäljelle jäi lähinnä työstä riippuvat aikataulut.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olin aivan puhki. En saanut kotonakaan mitään aikaiseksi. Tuntui, että yksikin aikataulu olisi liikaa. Miehen kanssa teimme kuitenkin asioita enemmän kuin aiemmin. Tuntui hassulta, ettei menoja tarvinnut suunnitella etukäteen vaan saatoimme hetkessä päättää esim. elokuviin lähdöstä. Täysin uutta!

Nyt on mennyt päivälleen kuukausi. Olen nauttinut suunnattomasti ajasta kotona ja etenkin siitä, etten ole kiinni aikatauluissa. Siltikään en vaihtaisi päivääkään pois kuluneista vuosista. Ne ovat opettaneet minulle paljon itsestäni. Myös luopuminen ja elämänmuutos on ollut oppimisprosessi. Olen huomannut olevani ihminen, joka stressaantuu jatkuvasta aikatauluttamisesta. Tiedän ihmisiä, jotka nauttivat siitä, että heidän päivänsä ovat täynnä ohjelmaa ja he käyvät illalla tyytyväisinä nukkumaan. Minä en kuulu heihin. Haluan rauhaa ja asettumista. Haluan voida nauttia hetkistä kotona ja tekemättömyydestä. Olen myös joutunut opettelemaan tekemättömyyden sietämistä, sillä kotona laiskottelu tuottaa huonoa omatuntoa. Jos menee päivä niin, etten saa mitään aikaiseksi siitä seuraa huono omatunto. Eihän sen niin tarvitse olla! Saa olla päiviä, jolloin ei tee mitään. Kyllä niitäkin joskus tarvitsee.

Tarvitsen myös päiviä ilman sosiaaisia suhteita. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä olenko ekstrovertti vain introvertti. Mitä paremmin tulen itseni kanssa toimeen, sitä enemmän introvertiksi muutun. Toki on hyvinkin sosiaalisia päiviä, joista nautin, mutta yhä enemmän nautin myös ihan vain oman kodin suomasta rauhasta. On muuten mahtavaa huomata kestävänsä omaa seuraansa kun ei koko ajan tarvitse miettiä mitä tekisi tai kenen kanssa. Hiljaisuuden sieto, yksinäisyyden sieto, rauhallisuuden sieto. Minä omana itsenäni eikä muita.

Olen vielä muutosprosessissa. Tiedän miten haluaisin hetkiä kotona muuttaa, mutta prosessi on kesken enkä ole päässyt vielä aivan tavoitteeseeni. Senkin vielä saavutan. Lisää aikaa ilman tietokonetta, sosiaalista mediaa tai muita tiedotusvälineitä, jotka vievät ihmisten yksityisyyden. Koko elämä asetetaan muiden silmien eteen joko omasta tai muiden toimesta. Miksi sen pitää nykyisin mennä niin? Siksi, että se on yhteiskunnan tapa.

Haluan olla yksilö osana yhteiskuntaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti