torstai 20. maaliskuuta 2014

Kimallusta talvilomalla

Ilmeisesti koko kevään kylmin viikko päätti osua juurikin talvilomani kohdalle. Olin odottanut lenkkarilenkkejä jo sulaneella hiekkatiellä ja muutenkin aurinkoisia lämpimiä päiviä. Vaan enpä valita tästä kauneudesta ja vallinneista olosuhteista siltikään. On jopa myönnettävä, että olen nauttinut lumisesta maisemasta ensijärkytyksestä toivuttuani!

Joka kerta vain loma kuluu liian nopeasti. Omaan tuttuun tapaani huomaan, että olen koko loman mennyt pisteestä a pisteeseen b vaikka muistaakseni minulla ei juurikaan ollut sovittua ohjelmaa. Miten tässä taas kävi näin? Ehkä vain olen liikkuvaista sorttia :) Olisikohan ollut maanantaina kun olisi ollut koko iltapäivä ja ilta aikaa kotona niin jo hyppäsin autoon ja ajelin ihmisten ilmoille lenkkeilemään. Sekin tosin oli tekemistä, jota arkena ei tule harrastettua. Lenkit alkavat kotiovelta ja päättyvät siihen. On varsin virkistävää välillä lähteä katsomaan mitä muualla tapahtuu!

Tänään olen luvannut itselleni, että olen päivän kotona (illalla on menoa)! Hieman jo mietin, josko pitäisi piipahtaa jossain. Pois se minusta! Aurinko paistaa ja pakkanenkin laskee lupaavasti. Miksi siis lähteä sisätiloihin pyörimään kun voi vetää kampetta niskaan ja lähteä hankkimaan D-vitamiinia. Ei näitä aurinkoisia päiviä ole liikaa ollut.

Näillä ajatuksilla loppuloman viettoon!






1 kommentti:

  1. Kuulaan kirpakoita huurrekuvia, kauniita. Loma tekee aina hyvää ja kuluu käsittämättömän nopeasti.....=)

    VastaaPoista