torstai 27. maaliskuuta 2014

Tämä hetki

Elämässä tulee aina hetkiä, jolloin miettii mitä kaikkea haluaisi ja minkä haluaisi olevan toisin. Ei pitäisi jäädä kiinni siihen mitä puuttuu vaan olla kiitollinen siitä mitä on. Toisinaan helpommin sanottu kuin tehty.

Mielestäni kiitollisuus ja nöyryys kulkevat käsi kädessä. Itselleni nämä kaksi ovat ennenkaikkea olotila. Hiljentymistä elämän äärelle. Jopa viihtymistä itsensä kanssa.

Eilen olin tavattoman onnellinen siitä, että pääsin jo kahdeksalta yövuorosta. Tavallisempi aika on päästä yhdeksältä tai kymmeneltä. Myöhäinen pääsyaika siis siitä syystä, että meillä töissä on lepolupa yöllä ja teemme melko pitkiä vuoroja. Minulle aikainen pääsy tarkoitti sitä, että mitä luultavimmin saisin nukuttua päiväunet. Hieman epäilevänä kuitenkin laitoin pääni tyynyyn ja olin vielä sitä mieltä, etten taida kuitenkaan nukahtaa. Olin väärässä.

Ihana lepohetki; pari tuntia unta hiljaisessa kodissa, jossa lisäkseni kuului vain koirien nokosten äänet. Herätessäni edelleen ulkona mielettömän ihana auringonpaiste ja aikaa lähteä lenkille!

Kävellessäni mietin sitä miten erityisesti kaipaan hevostani, maastoreissuja ja koko talliympäristöä. Kuten aiemminkin on tullut mainittua, on kuitenkin asioissa aina monta puolta. Juuri se, etten ole sidottu tallin aikatauluihin vie pois mm. huonon omatunnon siitä, että koirat jäävät vähemmälle. Mieheni ei ole järin innokas lenkkeilijä vaikka koiraharrastus on kuulunut hänen elämäänsä vuosia ;). Eilisen lenkin tietoisuus siitä, ettei tarvitse olla lähdössä minnekään lenkin jälkeen, oli hyvin vapauttava. Toki vielä illastani pari tuntia puunasin anoppilan puudelia, mutta sain olla kotona!

Olen varmasti aiemmi kokenut enemmän riittämättömyyden tunteita. Minun olisi pitänyt voida monistua joka paikkaan ja olla enemmän kuin hyvä kaikkialla. En ole riittänyt itselleni ja sen myötä on tullut kokemus riittämättömyydestä muille ihmisille. Asia, jota opettelen ja tulen varmasti opettelemaan vielä kauan.

Eilinen päivä oli siis suorastaan kyllästetty hyvillä fiiliksillä ja arjen ihanuuksilla. Tuntui kuin viime viikon talviloma olisi jatkunut ja sain jälleen ajatukseni töistä täysin pois. Jotenkin sitä taas havahtui siihen miten tärkeää vapaa-aika on ja kuinka paljon tarvitsee stressittömiä, aikatauluttomia hetkiä.

Tänään tie vie iltavuoroon, mutta koska aurinko jälleen paistaa täydeltä terältä, lähden sitä ennen lataamaan akkuni ulkoilmaan. Ensi viikon sää näyttää huomattavasti kylmemmältä ja pilvisemmältä. Miksi murehtia ensi viikkoa kun käsillä on vielä tämä viikko ja tämä päivä?

Tämä runo ei ole minun löytöni vaan hiljattain ystäväni laittama, haluan jakaa sen teille jokaiselle.

'Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; 
sillä muista, että mitä sinulla nyt on, 
se oli kerran niiden asioiden joukossa, 
mistä vain uneksit.' 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti