tiistai 22. huhtikuuta 2014

Positiivisuuksia

Joskus todella tekee hyvää mennä viikkoa taaksepäin ja miettiä mitä hyvää matkan varrella on ollut. Siispä on jälleen pienen koonnin aika.

 Harvinaisia vieraita,  kummitytön tekemä hieno pääsiäiskakku ja Thaimaan tuliaisia.

Pihakahveja upeassa säässä, grillin puhdistus sekä grillikauden avaus!

 Lisää upeaa aurinkoa ja lämpöä! 
Helteistä en nauti, mutta juurikin näistä kevään ihanista lämpimistä päivistä, joita puolestani saisi olla vaikka ympäri vuoden!


Ehdottomasti viikon ilona on myös mainittava veljen vierailu juuri ennen pääsiäistä <3 Harvinaista herkkua sekin vaikka välimatkaa onkin vain 1,5 tuntia. Puhumattakaan vielä muista ystävistä, perheestä ja koiranpentujen nuuskuttelusta! Hyviä asioita, jotka unohtuvat liian helposti silloin kun harmittaa.

Tähän tynkäpäivitykseen lopetan tällä kertaa ja odottelen loppuviikkoa positiivisin fiiliksin!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tässä hetkessä

Istuin ensin aikani rappusilla vain ihmetellen tätä kevään lämpöä. Mietin hakisinko kirjan, mutta päätinkin sitten hakea läppärin. Ei kai idyllisempää paikkaa bloggaamiselle voisi olla kuin kotirappuset auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta juuri nyt se on totta. No jos jotain idylliä rikkovaa pitäisi löytää niin laitetaan siihen listaan pieni tuulenvire ;). Äsken nimittäin ei tuullut, mutta ehkä kehuin liikaa kun rupesi tuulemaan.

Aurinko sen sijaan paistaa niin kirkkaasti, että läppärin ruudulta heijastuu lähinnä oma kuva ja tekstistä on vaikeaa saada selvää. Sisälle en kuitenkaan mene - en ihan varmasti!

Vappuna tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun osoitteeni virallisesti muuttui tänne ja yhdeksän vuotta siitä kun muutin pois kotoa. Paljon on tuosta päivästä muuttunut. Erityisen paljon olen muuttunut itse. Vai onko kyse kuitenkaan siitä miten olen muuttunut vai ennemminkin siitä kuinka olen löytänyt itseni? Muut luultavasti määrittelevät asian muutokseksi kun taas itse koen löytäneeni itseni. Ei... Olen löytänyt palasia itsestäni ja etsin koko ajan lisää. Kokonaiskuvaa tuskin syntyy koskaan, sillä uskon ihmisen olevan muutoksen keskellä jatkuvasti.

Viisi vuotta sitten jätin taakseni kotikunnan, ihmissuhteita, tutun määräaikaisen työpaikan ja ystävistä koostuvan tukiverkoston. Tokikaan ystävät eivät katoa vaikka paikkakunta vaihtuu, mutta uudella paikkakunnalla ei ollut mitään tuttua. Nyt täällä on Koti enkä osaisi ajatella paluuta takaisin vanhaan asuinkuntaan. Ei aina kaikki ole uomissaan ja joskus olo on yksinäinen, mutta kaikista merkityksellisimmät asiat ovat kunnossa. Satunnaisesti ns. heikkoina hetkinä tuntuu, että maailma kaatu päälle ja mikään ei ole hyvin. Väitänpä, että noita hetkiä tulisi vaikka asuisi missä. Ne tuskin ovat paikkaan tai aikaan sidottuja.

Alkuvuosi on ollut melkoista opettelua ja sopeutumista. Merkittävin näkyvä muutos on ollut hevosesta luopuminen ja ratsastuksen jättäminen tauolle. Kesäkuusta 2009 asti ovat hevoset olleet merkittävä osa elämääni ja helmikuusta 2012 alkaen rytmitin koko elämäni hevoseni mukaan. Kai tavallaan jäi kakkoseksi kaikki muu elämässä. Tammikuussa jätin harrastuksen tauolle ja olen sen jälkeen aika monta kertaa törmännyt ajatukseen: "Mitähän sitä tekisi?" Tähän mennessä olen kyllä aina jotain keksinyt ja joskus on ihan hyvä olla tekemättä mitään. Sekin on muuten opeteltava asia!

Juuri nyt tästä hetkestä en vaihtaisi mitään pois. Olen täydellisen tyytyväinen istuessani tässä rapulla auringon paisteessa. Tällaiset hetket täytyisi osata säilöä muistoihinsa, sillä harvoin ihminen on näin tyytyväinen. Aurinkoista pääsiäistä!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pientä uudistusta

Oli aika hieman uudistaa blogiakin näin kevään kunniaksi. Selkeys ja yksinkertaisuus ilman krumeluureja taitaa tällä hetkellä olla se oma juttu.

Jos joku asettelussa tökkää tms. niin jätä ihmeessä kommenttia!

Viikon koontia

Edelliseen kirjoitukseen viitaten päätin koota hieman tätä viikkoa yhteen. Viikkoon on kuulunut niitä huonompia asioita, mutta myöskin hyviä hetkiä. Ajattelinkin sitten koota positiviisia asioita näin yhteen kirjoitukseen. Alkuperäisen ajatuksen mukaan jokaiselta päivältä pitäisi olla kuva, mutta eiköhän tätä ole lupa hieman jalostaa. On myös hyviä asioita, jotka koskettavat muita ihmisiä enkä halua heidän elämästään kuvia julkaista. Katsotaan mitä tästä syntyy.

Nyt sitten huomio pois kuvien laadusta ;)

7.4.
Vapaapäivä, muutama koiran trimmiväline ja monta jaksoa katsomattomia Emmerdalen jaksoja!

8.4.
Ystävä kävi kylässä ja kuinka ollakaan teemana osittain oli koirat. Vaan puhetta tulee niin paljon, että joukkoon mahtuu aika paljon muutakin teemaa kuin koirat ;)


9.4.
Kuinka ollakaan auringosta nautiskelua pihalla koirien kanssa....

...mutta myös hyvää mieltä keväästä, auringosta ja omasta pihasta!

10.4.
Kahvit ystävän kanssa, hevosten tuoksua ja iloa ystävän ilosta!

11.4.
Viimeinkin tämän kirjan luku loppuun!

12.4.
Aurinkoa, lämpöä ja metsän tuoksua päiväkävelyn muodossa. Yksi päivän kohokohdista oli ehdottomasti yhteinen ruokakauppareissu miehen kanssa. Ei siis tarvitse olla kummoinenkaan asia, josta voi tuntea hyvää mieltä. Todella harvoin ennätämme kauppaan yhdessä ja kauppareissut yksin ovat kyllä inhokkilistani kärjessä!
 
13.4.
Sateinen päivä on vasta aluillaan, joten ehkä kaivelen seuraavan kirjan esille ja mulkaisen siitä pari riviä :)

Vaikka kuvien perusteella näyttäisi hyvinkin koirapainotteiselta viikolta, on todettava, että aika paljon fiiliksiä muidenkin asioiden ympäriltä on tähän viikkoon liittynyt! On se mittava tuo ihmisen tunneskaala. Ei sitä voi kuin ihmetellä... 

Ensi viikkoa kohti!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

100 päivää onnellisuutta

Facebookissa kiertää tällainen kampanja: http://www.100happydays.com/fi/

Pystytkö olemaan onnellinen 100 päivää peräkkäin? Uskoisin näin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että onnellisuus ja hyvä mieli ovat kaksi aivan eri asiaa. Pahan mielen hetkellä oloaan ei varmastikaan tunne kovin onnelliseksi.

Entä millaista olisi olla 100 päivää hyvällä mielellä? En halua edes kokeilla. Haluan ottaa vastaan arjen kaikki eri nyanssit enkä yrittää olla jatkuvasti hyvällä mielellä. Jos on paha mieli niin saa olla!

Ajattelin josko uskaltaisin lähteä hieman omalla tavallani kyseiseen haasteeseen. Mitäpä jos joka päivältä saisin kirjattua tai kuvattua yhden hyvää mieltä tuottavan asian? Haastaisin itseni löytämään jokaisesta päivästä jotain hyvää. Ehkä tämä toimisi myös hieman päiväkirjan tavoin. Minun 100 päivääni. Tiedän ainakin yhden ihmisen, joka on haastanut itsensä kuvaamaan 365 päivää vuodestaan. Voin jo sanoa, että minä en siihen pysty.

Tämä todella voisi toimia myös mahdollisuutena pysähtyä joka päivä hetkeksi ja löytää arjesta arvokas hetki. Haluan kuitenkin harkita vielä hetken. Haluan, että hetkillä on oikeasti joku merkitys minulle; jotain oikeasti hyvää. Toisaaltahan tässä on kyse juuri siitä, että tekee pienistä asioista merkityksellisiä.

Katsotaan uskallanko ;)