perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tässä hetkessä

Istuin ensin aikani rappusilla vain ihmetellen tätä kevään lämpöä. Mietin hakisinko kirjan, mutta päätinkin sitten hakea läppärin. Ei kai idyllisempää paikkaa bloggaamiselle voisi olla kuin kotirappuset auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta juuri nyt se on totta. No jos jotain idylliä rikkovaa pitäisi löytää niin laitetaan siihen listaan pieni tuulenvire ;). Äsken nimittäin ei tuullut, mutta ehkä kehuin liikaa kun rupesi tuulemaan.

Aurinko sen sijaan paistaa niin kirkkaasti, että läppärin ruudulta heijastuu lähinnä oma kuva ja tekstistä on vaikeaa saada selvää. Sisälle en kuitenkaan mene - en ihan varmasti!

Vappuna tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun osoitteeni virallisesti muuttui tänne ja yhdeksän vuotta siitä kun muutin pois kotoa. Paljon on tuosta päivästä muuttunut. Erityisen paljon olen muuttunut itse. Vai onko kyse kuitenkaan siitä miten olen muuttunut vai ennemminkin siitä kuinka olen löytänyt itseni? Muut luultavasti määrittelevät asian muutokseksi kun taas itse koen löytäneeni itseni. Ei... Olen löytänyt palasia itsestäni ja etsin koko ajan lisää. Kokonaiskuvaa tuskin syntyy koskaan, sillä uskon ihmisen olevan muutoksen keskellä jatkuvasti.

Viisi vuotta sitten jätin taakseni kotikunnan, ihmissuhteita, tutun määräaikaisen työpaikan ja ystävistä koostuvan tukiverkoston. Tokikaan ystävät eivät katoa vaikka paikkakunta vaihtuu, mutta uudella paikkakunnalla ei ollut mitään tuttua. Nyt täällä on Koti enkä osaisi ajatella paluuta takaisin vanhaan asuinkuntaan. Ei aina kaikki ole uomissaan ja joskus olo on yksinäinen, mutta kaikista merkityksellisimmät asiat ovat kunnossa. Satunnaisesti ns. heikkoina hetkinä tuntuu, että maailma kaatu päälle ja mikään ei ole hyvin. Väitänpä, että noita hetkiä tulisi vaikka asuisi missä. Ne tuskin ovat paikkaan tai aikaan sidottuja.

Alkuvuosi on ollut melkoista opettelua ja sopeutumista. Merkittävin näkyvä muutos on ollut hevosesta luopuminen ja ratsastuksen jättäminen tauolle. Kesäkuusta 2009 asti ovat hevoset olleet merkittävä osa elämääni ja helmikuusta 2012 alkaen rytmitin koko elämäni hevoseni mukaan. Kai tavallaan jäi kakkoseksi kaikki muu elämässä. Tammikuussa jätin harrastuksen tauolle ja olen sen jälkeen aika monta kertaa törmännyt ajatukseen: "Mitähän sitä tekisi?" Tähän mennessä olen kyllä aina jotain keksinyt ja joskus on ihan hyvä olla tekemättä mitään. Sekin on muuten opeteltava asia!

Juuri nyt tästä hetkestä en vaihtaisi mitään pois. Olen täydellisen tyytyväinen istuessani tässä rapulla auringon paisteessa. Tällaiset hetket täytyisi osata säilöä muistoihinsa, sillä harvoin ihminen on näin tyytyväinen. Aurinkoista pääsiäistä!

2 kommenttia:

  1. Ootko miettinyt, miksi pääsiäistä vietetään? On tietysti trullit, virpomiset, narsissit ja kinderyllätykset, mut ootko tutustunut pääsiäisen kristilliseen sanomaan? Ootko tänä pääsiäisenä ehtiny pysähtyä miettimään Jeesusta, ristinkuolemaa, ylösnousemusta ja sitä, miten itse näihin suhtaudut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin mielenkiintoista, että koit tarvetta esittää nämä kysymykset liittyen kirjoitukseen, joka ei liittynyt pääsiäiseen muutoin kuin aurinkoisen pääsiäisen toivouksen osalta. Miksi näin? Pitäisikö tyytyväisyyden tunteen liittyä ainoastaan hetkiin, jotka eivät ole kristillisestä näkökulmasta kärsimyksen aikaa?

      Trulleja, virpojia tai narsisseja ei meillä ole näkynyt - muutama kinderyllätys kylläkin sekä rutkasti sitä jo edellä mainitsemaani aurinkoa :)

      En usko, että kenellekään tulee yllätyksenä pääsiäisen alkuperäinen merkitys kristinuskon näkökulmasta? Eiköhän tämä ole yleisesti tiedossa oleva kirkollinen pyhä, josta jo koulun uskonnossa valistetaan. En siis ole siltä välttynyt eikä ole ollut tarvettakaan välttyä. Omat pohdintani asiasta olen toki suorittanut.

      Oma suhtautumiseni? Jokainen saa uskoa mihin haluaa, oman tarpeensa mukaan kunhan kunnioittaa muiden samanlaista tai erilaista uskoa, uskomattomuutta ja jokaista ihmistä yksilönä eikä arvota muita ihmisiä uskon perusteella.

      Poista