sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ylimääräisiä sydämentykytyksiä

Ei ole mikään vitsi, että helle ottaa koville. Erityisen koville se ottaa ikääntyneillä, mutta emme me (loppu)raskaana olevatkaan ihan mukavuusalueella ole. Jo tovin on olo ollut varsin tukala ja fiilis kuin valumaan jätetyllä pesusienellä.

Olen huomannut kyytiläisenkin olevan rauhallisempi näillä helteillä. Toissailtana jo perinteinen iltakarkelo (jolloin kyytiläinen luulee uloskäynnin olevan mahanahan läpi) puuttui. Eilen aamupäivällä alkoi vaisu meno jo kiinnittää huomiota ihan toden teolla ja kun viimein aloin suorittaa liikelaskentaa, en saanut vaadittua määrää liikkeitä. Niitä kyllä tuntui, mutta liian vähän ja kovin heikkoja. Siispä 60-vuotisjuhliin sonnustautumisen sijasta soitto synnärille ja kutsu seurantaan eli niinkun "ammattikieli" kertoo: Käyrälle.

Ihanassa viileässä hoitohuoneessa pötkötellessä alkoi liikkeet lisääntyä. Yhtä voimakkaita liikkeitä ei ollut tuntunut koko päivänä. Sydänkäyrää otettiin puolisen tuntia ja itsekin kiinnitin huomiota kyytiläisen sykkeeseen, joka korkeimmillaan kävi lähes 200:ssa. Mietin jostain kuulleeni moisen olevan jo kovin korkea syke ja miehelle sitä ääneen pohdin. Kätilö(?) suoritti monitorin seurantaa omassa kopperossaan. Käyrän puolivälin ottamisen paikkeilla hän tuli tarkistamaan ja kertoikin sykkeen olevan kovin korkea, perustason pitäisi pysyä alle 160, yksittäiset piikit eivät haittaa. Siinä hän sitten kyseli minun päivän juomisestani. Luulin juoneeni melko hyvin. Siinä sitä sitten ruvettiin juottamaan meikäläiselle vettä muki jos toinenkin. Kuinka ollakaan alkoi kyytiläisen syke tippua ja pysyä alle 160. Ensimmäistä kertaa syke kävi jopa alle 140. Minä olin siis tietämättäni kuivunut ja tämä vaikutti kyytiläisen oloihin. Ultrassa vielä todettiin kaiken olevan hyvin ja pääsimme miehen kanssa lähtemään kotiin n. kolmen tunnin reissun päätteeksi.

Eilisen illan mies vahtikin sitten kuin haukka juomistani ja kieltämättä siihen tuli itsekin panostettua huomattavasti tavallista enemmän.

Syntymäpäiväjuhlien peruuntuminen meidän osaltamme harmitti. Olin vielä kaikenlisäksi luvannut ottaa kuvia juhlakalusta sekä itse juhlasta. Äiti-ihmisenä hän kyllä ymmärsi tilanteen täysin, mutta minun harmitustani se ei vähentänyt, etenkin kun tilanteeseen oli johtanut vain minun ymmärtämättömyyteni juomisen suhteen. Mies tosin totesi, että jos olisimme lähteneet juhliin emmekä synnärille, olisi minut luultavasti kärrätty paareilla pois helteiseltä juhlapaikalta. Paljon mahdollista, sillä nesteytyksen vähäisyydestä ei ollut pienintäkään käsitystä.

Illalla kyytiläisen yrittäessä jälleen etsiä uloskäyntiä mahanahan läpi, tuli viimeinen helpotus - tilanne normalisoitunut.

Yhtä kaikki: Huolehtikaa omasta, lastenne kuin eläintennekin juomisesta, syömisestä ja riittävästä levosta näillä helteillä. Nämä käyvät ihan jokaisen voimien päälle vaikka miten lämpöä ja aurinkoa rakastaisikin. Juoda pitää myös silloin kun ei janota. Säästetään näin itsemme ja toiset ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä!


1 kommentti:

  1. Hui, onneksi kaikki kävi hyvin sinulla ja pienokaisella! Kyllä tälläiset helteet jo uuvuttavat meistä monia, viileämpään tottuneita suomalaisia.

    Leppoisia kesäpäivä jatkossa!

    VastaaPoista