keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Aina on ollut tapana palata hieman kuluneeseen vuoteen ja miettiä mitä se on tuonut tullessaan. Tämä vuosi onkin ollut melkoista muutosten aikaa.

Vuoteen 2014 startattiin pieni toukka massukyydissä.

Tammikuussa hevoseni muutti uuteen kotiin, joskin on edelleen minun omistuksessani. Tilalle tuli melkoinen tyhjyys sillä oikeastaan kaikki vapaa-aika oli kulunut tallilla. Uusi koti järjestyi kuin ihmeen kaupalla. Luulin, että joutuisin lopettamaan hevosen sen terveydellisten syiden vuoksi, mutta sain todeta, että ihmeitä edelleen tapahtuu. Tänä päivänä hevonen voi mielettömän hyvin!


Kevään mittaan osasin nauttia kiireettömistä hetkistä. Olin hyvässä kunnossa eikä raskaus ennen huhtikuuta haitannut menoa millään lailla. Elin kuitenkin niiden ajatusten keskellä, että aina jonkin asian pitäisi olla toisin. Sellainen kai ihminen on. Olen tuolloin laittanut blogiin tämän runon:

'Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; 
sillä muista, että mitä sinulla nyt on, 
se oli kerran niiden asioiden joukossa, 
mistä vain uneksit.' 

Huhtikuussa iski parin viikon sairasloma. Sairasloma otti niin koville, että itku silmässä siitä työpaikalleni ilmoitin. Ymmärrettyäni, että on oikeasti otettava rauhallisesti, nautiskelin aika monet pihakahvit auringossa, sillä ilma sairasloman aikaan oli mitä upein!


Kevät meni nopeasti ja pian oltiinkin jo kesässä. Viimeisen työviikon tein kesäkuun alussa, siitä aloitin kesäloman ja jatkoin suoraan äitiyslomalle. Juhannuksena kotiutui vuosien haave - digijärkkäri! Aikaa kuvaamiseen ei ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut, mutta kamera ei onneksi mene vanhaksi ;)


Kesä meni valtavaa palloa mukana raahaten. Tästä kuvasta kesti vielä n. kuusi viikkoa siihen kun neiti saapui maailmaan. Heinäkuun aikana makasin sohvalla niin paljon, etten ikinä ole maannut! Tuuletin hörskötti ilmavirtaa suoraan minua kohti ja toivoin joka päivä helteiden jo pian loppuvan. Koko heinäkuu yhtä hellettä. 


Elokuussa turhautuminen alkoi todenteolla iskeä! Päivän huippuhetkiä saattoi olla käyminen R-kioskilla tai autoajelu lähimaisemissa. Suurin osa synnytyksistä käynnistyy yöllä. Ai että otti päähän joka ikinen aamu kun lähtöä ei ollut tullut. Puistakin alkoi jo pudota lehdet jatkuvan kuivuuden seurauksena. Ne olivat yhtä kyllästyineitä olotilaansa kuin minä!

22.8. 02:00 kaikki muuttui.



Enää mikään ei ole kuten ennen. Pienet asiat, jotka joskus ärsyttivät, ovat menettäneet merkityksensä sillä niiden tilalla on jotain paljon merkityksellisempää. Oman elämän arvostus on kasvanut paljon aiempaa suuremmaksi. Siinä missä ennen pelkäsi vain oman läheisen menetystä, toivoo entistäkin enemmän, että saisi itse terveenä elää elämää yhdessä perheen kanssa ja nähdä lapsensa varttuvan. 

Lokakuussa palasin jälleen hevosen selkään kun eteen tipahti uusi (ei oma) hevosystävä. Tippa silmässä halasin hevosta ensimmäisen ratsastuksen jälkeen. En lainkaan ollut tajunnut kuinka kovin kaipasin harrastusta. Sen parissa löydän aina itseni. En ole vain äiti.

Loppuvuosi on kulunut käsittämättömän nopeasti. Olen nauttinut siitä, että saan olla kotona lapsen kanssa. Pienen ihmisen kehityksen seuraaminen on valtavan kiehtovaa ja aika saa todellakin siivet selkäänsä. Paljon me ollaan liikuttu paikasta toiseen, mutta aikaa on ollut myös kotona rauhoittumiseen.

Vuosi 2015 tuskin pystyy tarjoamaan samanlaisia mullistuksia kuin 2014 on tuonut tullessaan. Eikä toki ole tarpeenkaan ;)

Ensi vuonna toivottavasti kuitenkin muutamme ja heinäkuussa pitäisi myös hypätä työelämään. Kiitos joustavan työnantajan, paluu tapahtuu lyhennetyllä työajalla eikä tytön tarvitse vielä mennä hoitoon. En halua vielä uhrata liikaa ajatuksia työelämälle. Puoli vuotta saan vielä olla täysin kotona ja aion ottaa siitä ilon irti.

Ystäviä, sukulaisia, hyviä hetkiä, uusia tuttavuuksia, iloa ja huolta. Kaikkea on mahtunut vuoteen. Miten toivonkaan, että ensi vuosi toisi meille kaikille hyvää tullessaan. Ei huonolta koskaan välttyä voi, mutta enemmän saisi vaakakupissa olla hyvää <3

Kaikkea hyvää vuodelle 2015 ja kiitos teille, että olette pysyneet matkassa mukana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti