sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Hymyilet mun sydämeeni

"Silmät on sielun peili."


"Hymy on ikkuna, josta näkee, onko sydän kotona."

Pienellä lapsella hymy tulee sielusta saakka ja nauru sydämestä. Niitä ei ole elämä turmellut eivätkä murheet himmentäneet niiden loistetta.

Kunpa meistä jokainen säilyttäisi sydämessään pisaran sitä hymyä ja kyvyn nauraa niin, että sydän  on mukana. Toivon, että osaisin antaa lapselleni mahdollisuuden olla lapsi. Mahdollisuuden nauraa ja taidon itkeä. Toivon, ettei elämä niin turmelisi, että loiste sammuisi.

Ei pettymyksiltä voi eikä pidä lasta suojella. Tärkeämpää on opettaa nousemaan pettymysten jälkeen. Antaa lohtua, turvaa ja ymmärrystä pettymyksen hetkellä. Vanhempana joutuu myös tuottamaan pettymyksiä lapselleen. Ne opettavat kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. 

Olen tallettanut sydämeeni muistot ensimmäisestä hymystä lähtien. Muistan tismalleen paikan, jossa seisoin lapsi sylissäni kun hän ensimmäistä kertaa vastasi hymyyni kolmen viikon iässä. 

Kuinka merkityksellinen voi olla hymy aikuistenkin kesken. Aito hymy, joka kohtaa toisen ihmisen. Yleensä me aikuiset ihmettelemme jos vastaantulija hymyillen tervehtii. Onhan se hurjaa. Ei saa hymyillä, ei etenkään ventovieraille! Miksi ei saa? Miksi lapset sulattavat hymyllään, mutta aikuisten hymyjä epäillään. Elämän turmelemiako meidän hymymme ovat? Kuitenkin lapsemme oppivat hymyilyn meiltä ensin omaamme vastaten ja lopulta meillekin hymyillen ja vastausta odottaen.

Ei hymy mitään maksa eikä ole meiltä pois.

Minun lapseni hymyilee sydämeeni jo aamulla ensimmäisenä kun saa katsekontaktin ja on onnellinen uudesta alkavasta yhteisestä päivästä.

Näihin vaaleanpunaisiin hattaratunnelmiin päätän tällä kertaa ;)

1 kommentti:

  1. Juurikin näin! Kumpa aikuiset hymyilisivät AIDOSTI enemmän, eivätkä aina kuvittelisi että hymyilevä ihminen teeskentelee --> tähän törmää todella usein, mutta ei anneta sen lannistaa -hymyillään entistä enemmän 😊! Hymyä ja hyvää tuulta sinne!

    VastaaPoista