sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kilpakirjoitusta päiväunien kanssa

Harmittaa, ettei blogille riitä aikaa. Olisi ihanaa ehtiä pohdiskella tätä elämäntilannetta, äitiyttä, tulevaisuutta ja omaa itseäni muutenkin... Ehdinhän toki pohtiakin, mutten ehdi tuottaa pohdintojani tänne.

Ehkä viimeisimpänä ahaa -elämyksenä kolmenkympin kriisi on muuttunut kolmenkympin mahdollisuudeksi. Lapsen saaminen on avannut silmät näkemään tulevaisuuden hyvinkin eri tavalla. Ystävälleni kerran totesinkin aiheesta puhuessamme, että nyt voisi ruveta elämään ;)

Onhan toki elämä elettyä tähänkin asti ja olen suunnattoman kiitollinen siitä millaisia mahdollisuuksia elämä on ennen eteeni suonut. En vaihtaisi niistä mitään pois sillä kaikki ovat kasvattaneet tavalla tai toisella. Kuitenkin elämäni suurinta kasvua käyn läpi nyt ja kaikki tulevat vuodet. Joskus tulee haikeus niitä asioita mistä olen joutunu luopumaan, mutta en silti vaihtaisi tätä elämääni pois mistään hinnasta.

On ollut myös onni huomata kuinka jotkut "hiljentyneet ihmissuhteet" nostavat päätään ja äitiys yhdistää uudella tavalla. Samalla on iskenyt tajuntaan se miten vähän äitiyslomaa on enää jäljellä ja kuinka tämä tähän astisen elämäni upein vuosi on kolmen kuukauden päästä päätöksessään. Elämä kuitenkin muuttuu töihin paluun myötä vaikka määrällisesti en paljon töitä teekään. Ei se ole kuitenkaan samanlaista kuin tämä vuosi, jossa olen voinut täyttää päivät kahvittelulla, ystävillä, ulkoilulla, laiskottelulla, harrasteilla yhdessä lapsen kanssa... Voi miten tulenkaan tätä kaipaamaan.

Ennen kuin kirjoittelu muuttuu liian haikeaksi taidan kääntää ajatukset kuvakuulumisiin :)

 Erinäisin tavoin liikkumaan opettelua. Lepuuttelu meneillään ;)

Molemmat varsin toiveikkaana. Tyttö odottaa juttutuokiota kun taas koira jotain ihan muuta!






Kunpa joskus olisi oikein kunnolla aikaa kuvata luontoa. Nämä kuvat peurasta otin 8.3. rappusilla seisoen. Ei oikein harmaassa kelissä putkessa mitta riittänyt vaan ehdinpä silti ikuistaa kaverin ennen kuin se katsoi parhaaksi poistua paikalta. Tänään viimeksi näin lenkillä peuroja, eivät ole ollenkaan harvinaisia vieraita täällä suunnalla.


 

Viime viikolta ihana auringonlasku ja pieni seuralainen <3


Sekä hieman suurempi seuralainen :)


Että sellaista tänne. Jo oli taas niin sekava päivitys, että eihän tästä saa itsekään tolkkua. Kaikki asiat syydetty äkkiä samaan postaukseen ja samalla henkeä pidätellen toivottu, ettei lapsi herää kesken lauseen. Selvisin!