sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Parisuhdeilta

Pohjustettakoon tätä kirjoitusta sillä, että meidän typyä ei ole vielä kertaakaan jätetty hoitoon. Hetkonen... Onpas. N. kolmeviikkoisena hän nukkui ystäväni avustuksella muutaman tunnin päikkärit minun käydessäni kampaajalla ja kahdesti tai kolmesti taisimme avoppilan pihasaunassa saunoa ekojen viikkojen aikana. Ei meillä ole ollut hoidolle tarvetta. Isänsä hoitaa silloin kun minä olen jossain. Me ei olla oltu mitenkään kovia käymään parisuhdemenoissa ennen lapsen syntymääkään, joten niiltä osin ei mikään ole muuttunut.

Eilen kävimme aamupäivällä kaupassa. Ostimme heräteostoksena Mielensäpahoittajan kun emme kyseistä leffaa ole vielä nähneet. Sovittiin, että pidetään leffailta kun tyttö käy nukkumaan. Hän käy nykyisin n. klo. 20 unille, toisinaan kellojen siirron myötä hieman myöhemmin. Usein tulee sitten saunottua kun typy nukkuu, mutta eilinen ilta varattiin ihan leffalle. Odotimme molemmat yhteistä leffailtaa.

Neiti sitten heräsi päikkäreiltä n. 15.30 ja olin mielissäni. Juuri sopiva aika herätä, jotta käy ajoissa yöunille. Kuuden aikaan tyttö alkoi hieman jo väsähtää. Hienoa! Tunti menee helposti :) Iltapesu, iltapuuro ja puolen kahdeksan aikaan nukuttamaan väsynyttä typsykkää. Hienosti menee! Pääsemme aloittamaan leffan ysiltä.

20:30 käynnistyy trilleri kun poistun makuuhuoneesta. Ajattelen laittaa oven samalla kunnolla kiinni, sillä makuuhuone on olohuoneen vieressä. Yleensä käyn sulkemassa oven vasta myöhemmin. Ovi kolahtaa, 15 sekuntia sen jälkeen kuuluu ensimmäiset ähkäisyt ja väsykiukkuinen lapsi alkaa protestoida yksin jäämistään. Käynnistyy väsymyksen, itkun ja rauhoittelun sekainen tunnin kestävä operaatio, jonka aikana omakin kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Kerran poistun makuuhuoneesta ja isä ottaa paikkani. On pakko vetää hetki henkeä. Yleensä kestän vastaavat hetket hyvin, mutta edellinen kertani vessaa kauempana lapsesta on ollut tiistaina. Oma harmi, väsymys ja tarpeellisuus käyvät hetkellisesti ylivoimaiseksi ja heijastuvat lapseen. Kymmenen minuuttiani istahdan keittiössä, käyn vessassa ja juon. Lapsi huutaa koko ajan. Lähden jatkamaan. En tiedä kauanko aikaa kuluu, mutta viimein tyttö rauhoittuu rinnalle ja saan hänet siirrettyä omaan sänkyynsä. Kello on n.  21:30.

Tuhisen, että on aivan sama vaikka leffan kanssa menisi puolilleöin, mutta se katsotaan! Leffa koneeseen, missä on kaukosäädin?

Valikko. Näytä elokuva.

Voi ***** tästä on patterit loppu. Itkuhälyttimestä pattereiden lainaus ja jo vörkkii! Leffailta voi alkaa. JES! Alkaa jo vähitellen naurattaa.

Ajassa 43 min kuva pysähtyy ja jotain ihme rutinaa alkaa kuulua. DVD-soitin ei tottele kaukosäädintä eikä edes sammu powerista. Johto irti. Käynnistys uudelleen. Ei toimi. Voi ***** soitin hajosi. No olihan se jo vanha, mutta pitikö sen just nyt? Mies hakee läppärinsä kun ei omassani ole edes CD-asemaa. Kone kaatuu kahdesti. Virtapiuha kiinni. JES! Toimii!

Aikaa on tuhraantunut niin paljon, että 10 min myöhemmin taistelen sohvalla unta vastaan silmäluomieni painaessa aivan järjettömän paljon! On pakko todeta, etten jaksa jatkaa katsomista. Lopetamme leffan ja klo. 23 menemme nukkumaan. Olen unessa lähes samantien kun painan pääni tyynyyn.

Mutta hei... Jäipähän katsottavaa tällekin illalle!

2 kommenttia:

  1. Ei mennyt kuin Strömsössä :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kertomus :) täällä hymyilytti --> muistan niin elävästi omat 'rauhoittumis hetkeni' kun neiti vaan huusi ja huusi ja iskä yritti paikata äitiä... Pitäkäähän toisistanne huolta että jaksatte yhdessä ♥️

    VastaaPoista