lauantai 27. kesäkuuta 2015

Luottamus

Tänään aamulla pötköttelin lattialla selälläni. Neiti treenasi askelia tukea vasten ja vähän matkan päässä käsistäni vain laski irti tuesta tietäen, ettei pysy pystyssä. Kovasti vain nauratti kun äiti koppasi kiinni. Siitä sitten pötkähti minun mahani päälle mahalleen ja jatkoi siitä matkaansa kiepahtaen kyljen kautta kainalooni.

Siinä samassa mietin luottamusta. Sitä kuinka lapsi täysin kyseenalaistamatta kykenee luottamaan vanhempiinsa. Kunpa tuon luottamuksen saisi säilytettyä. Se muuttaa toki muotoaan ja vanhempien kyvystä ottaa kiinni putoava lapsi, tulee enemmän käsite kuin konkreettinen asia.

Valitettavan monet lapset menettävät luottamuksen vanhempiinsa.

Olen ollut aktiivisesti ystäväni mukana myyntihevosia katsomassa. Tekisi mieleni sanoa, että on käsittämätöntä kuinka epäluotettavia ihmiset ovat, mutta valitettavasti en ole yllättynyt. Siitä olen yllättynyt kuinka tutkimusten, hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa olevia hevosia yritetään myydä kovalla rahalla väittäen niiden olevan terveitä. Hevosen huonoa liikkumista selitetään pois mitä kummallisimmin tavoin. Hevoskaupassa vallitsee täysin villi länsi ja huijausyritykset ovat suoranainen riesa.

Eläin luottaa ihmiseen. Miksi ihminen ei ole luottamuksen arvoinen? Sen lisäksi siis, että yrittää pettää myös toisen ihmisen.

Sitten tulee vielä ne erilaiset ihmisten väliset suhteet. On ystävyyksiä, joissa luottamus perustuu vuosien tuntemiseen ja tietoon siitä, että toiseen voi luottaa. Joskus elämässä kohtaa heitä, joiden kanssa vallitsee alusta lähtien yhteinen ymmärrys ja luottamus. Luottamus ei tarkoita sitä, että koko elämänsä iskee pöytään heti ja avaa syvimmät haavansa. Se tarkoittaa erilaisuuden kunnioittamista, hiljaista luottamusta yhteiseen tavoitteeseen, arvomaailmaan ja ajatuksiin. Se on syvempi yhteys, joka muodostuu ihmisten välille. Sielunsisaruus. Se on jotain mitä on vaikea sanoin kuvailla. Jotain, minkä ottaa kiitollisena vastaan ja haluaa vaalia sydämessä.

Kuulostaako imelältä ;) ? On ollut hienoja hetkiä ja fiilis on korkealla! Odotan innolla sitä mitä tää elämä eteen tuo.





 


 





Näiden kuvaterveisten ja hyvien fiilisten myötä mukavaa lauantaita!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Valintojen äärellä

Kun multa kysyttiin: "Miks sä sinne hait?" vastasin "Ihan piruuttaan." Se on kuulemma hyvä syy hakea!

Kävin siis kuukausi sitten parissa valintakokeissa. Kyseessä oli ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja kaksi eri suuntausta: Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen (1. vaihtoehto) sekä kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. Jos tulee valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseen, ei toiseen voida valita. Hakemusta tehdessä mietin pitkään kummanko laitan ensimmäiseksi ja laitoin siis hyvinvoinnin turvaamisen.

Pääsykokeista ensimmäisenä oli juurikin tuo viimeimmäksi mainittu. Toisena päivänä sitten kirjoiteltiin kehittämisen ja johtamisen esseetä. Olin niin liekeissä sinä päivänä, että jäin harmittelemaan sitä, etten laittanut kyseistä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Tänään sitten tulla tupsahti sähköpostiin tieto, että olen saanut koulupaikan. Sain paikan ensimmäiseksi laittamastani hakutoiveesta. Yhtä aikaa olin innoissani ja hieman pettynyt. Kuitenkin ehdottomasti enemmän innoissani :) Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, tupsahti sähköpostiin tieto, että alkaisi myös päihdetyön ammattitukinto. Tähän asti kyseisen tutkinnon alkaminen oli kysymysmerkki, koska ei ollut tietoa tuleeko ryhmää. Näin ollen tiedän varmasti, että syksy tuo tullessaan opintoja. Ihan varmasti en vielä tiedä mitä opintoja ;) Missään nimessä en kuitenkaan luovuta yamk-paikkaani pois.

Tuntuuhan tämä hyvältä! Aikanaan jouduin hakemaan amk-paikkaa useammankin kerran enkä edes päässyt kaikkialle pääsykokeisiin. Tässäkin koettiin jo jännityksen hetkiä kun olin ihan varma, etten päässyt pääsykokeisiin nytkään. Kutsut tulivat niin viime tipassa, että olin jo heittänyt kirveen kaivoon.

Haaveet on tehty toteutettaviksi!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hässäkkälästä päivää

Ihan tosi nopea hihkaisu tänne kun on ollut niin pitkä blogihiljaisuus! Täällä ollaan!

Rautoja on ollut tulilla aika monta yhtä aikaa eikä tämä tästä ainakaan helpommaksi muutu kun työt starttaa ensi maanantaina. Neljä päivää kotielämää jäljellä ja sitten se on siinä. Aivan varmasti tulen käsittelemään fiiliksiä kunhan erilainen arki pyörähtää käyntiin.



Jotta elämä ei olisi liian pitkäveteistä (heh), otettiin tällainen pieni pippurisuola kääpiösnautseri ensimmäiselle mustalle käppänälle kaveriksi. Kaveri on nyt ollut meillä viikon eikä muuten ole tarvinnut miettiä mitähän sitä tekisi. Perjantaina tulee mittariin kunnioitettavat 10 viikkoa.

Lapsi on ensi viikon maanantaina 10kk. Siitä alkaakin sitten neljän viikon urakointi isin kanssa kun hän aloittaa isäkuukauden ;) Saattaa siinä tovin olla niin lapsi kuin isäkin ihmeissään, mutta tekee taatusti hyvää heidän suhteelleen. Luulenpa, että minä olen se, jolla on isoin kriisi.

Nyt on pakko taas mennä, koska keittiö näyttää siltä kuin pommi olisi räjähtänyt ja lapsi on kohta herätettävä unilta. Kunnon arkirealismia! Ei muuten ole joka paikka kiiltävä ja siisti. Onneksi kuitenkin kohtalaisen vähällä vaivalla siedettävä ;)

Otan tavoitteeksi, että tämän viikon aikana ehdin kirjoittaa enemmän. Yritän ainakin! Muksaa keskiviikkoa tyypit :)