tiistai 21. heinäkuuta 2015

Saanko luvan?

Viime viikon keskiviikkona lähdin aamulla töihin. Heitin koiran kyytiin, starttasin auton portilta ja ajelin läpi maaseudun. Siis täältä lintukodosta.

Työpaikan pihassa tajusin, että penkillä on meidän pakasterasia palasokereineen. Mietin miksi ihmeessä mies on sen siihen heittänyt. Onko se kenties löytynyt varastoa siivotessa ja hän päättänyt nakata sen autoon?

Pari tuntia myöhemmin mies soitti ja käski käymään tarkistamassa onko auton rekisteripaperit tallella tai muuta viety. Lukitsemattomissa autoissa oli käyty yöllä. Hän oli luullut, että minulta oli jäänyt ovi painamatta kunnolla kiinni ja sulkenut sen. Toisenkin auton ovi oli raollaan, joten syyllinen löytyi jostain muualta. Samalla ärsytti ja huvitti. Miehen autosta lähti salmiakkipussi ja muutama tupakka, askin pohjat. Päivän aikana selvisi, että kaikissa lähtistön mahdollisissa autoissa oli käyty. Kolikoita lähinnä oli lähtenyt mukaan.

Sokerirasia penkillä ei ollut miehen jäljiltä.

Sunnuntaina olimme sukuloimassa. Menomatkalla mies kysyi olenko nähnyt hänen punaista takkiaan. Olin luullut hänen ottaneen sen auton takapenkiltä ja samalla kun vastasin, tajusin, että miehen takki oli lähtenyt varkaiden mukaan. Se siistein takki, joka jäi autoon teatterireissun jäljiltä.

Kotimatkalla lapsen nukahdettua takapenkille esitti mies vienon toiveen josko kuunneltaisiin jotain muuta kuin lastenlauluja. Hetken pohdinta, vilkaisu takapenkille eikä näköyhteyttä CD-boxiin. Ehkä se on jossain tavaroiden alla? Kotona vielä tarkistus. Viety sekin on. Silloin alkoi harmittaa. Suorastaan vi*uttaa. Minun eniten kuunnellut levyt - muutama miehenkin!

Mitään arvokasta (kuten turvaistuimia, rattaita yms.) ei viety.

Ehkä eniten mietin kuitenkin sitä kuinka meillä ihmisillä on tapana arvottaa sitä mitä toisilta viedään. Kenties huvittuneena naureskella, että eihän tuo ole mitään! Onko varastaminen sallittua jos ei viedä arvokasta? Määrittääkö rahallinen arvo mielipahan? Mikä korvaa vuosien varrella matkaan tarttuneet CD-levyt, jotka olivat autossa siksi, että se on ainoa paikka missä musiikkia toisinaan saa rauhassa luukuttaa? Onko yölliset liikkujat kotipihassa ok? Me emme todellakaan asu vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, jossa piipahdetaan pihaan. Meidän pihaan täytyy tulla. Onko sallittua kaivella toisten autoja vaikka ne ovat lukitsemattomia?

Olen minäkin varastanut. Laitoin kerran meikkikynän sellaisen leluautolaatikon päälle kaupassa, ettei se putoa kärryjen raosta enkä muistanut sitä nostaa siitä pois. Myyjäkään ei huomannut sitä. Kotona tajusin asian, sain omantunnontuskat, soitin kauppaan ja ajoin seuraavana päivänä tunnin lenkin maksaakseni kynän.

Enhän toki sinisilmäisesti kuvittele, että oikeasti asuisimme lintukodossa. Sosiaalinen media varoittelee säännöllisesti alueella liikkuvista epämääräisistä kulkijoista. Tiedän senkin, että oli oma moka jättää auton ovet auki. Tiedän myös sen, etten jätä enää.

Harmittaa. Ihan vietävästi. Vaan minkäs teet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti