keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kiirettä carpe diemin kanssa...

Muutaman kerran on tullut mietittyä miksi blogi ei päivity niin usein kuin haluaisin. Kuitenkin aiheita vilisee päässä tuon tuosta. Aikaa tietysti on rajallisesti, mutta ehtisihän sitä joskus illalla tai näin päikkäreiden aikaan. Pääsin kuin pääsinkin ongelman ytimeen luettuani erään toisen kirjoituksen.

Olen hyvinkin spontaani ihminen, toimin nopeasti ja monesti myös hetken mielijohteesta. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia etenkin rakkaalle puolisolleni, joka aika monesti jarruttelee hyvinkin hätäistä emäntää :D

Kuitenkin yleensä kirjoitukset syntyy juuri siitä hetken mielijohteesta. Saan ajatuksen ja se pitäisi saada tuotettua tekstin muotoon. Mutta kun se carpe diem puuttuu! Kun voisikin iskeä pyrstönsä heti penkkiin ja hakata ajatuksensa koneelle juuri sillä hetkellä kun on oikea fiilis. Sitä fiilistä on ajatuksenvirtaa on ihan mahdotonta löytää myöhemmin. Se teksti ei vaan tunnu enää samalta ja sen täytyy tuntua! Jos ei se tunnu niin se ei ole minua.

Tällä hetkellä olen eniten fiiliksissä siitä miten mahtavia ihmisiä olen saanut elämääni! Osa on kääntymässä ja osa jää. Olen saanut tavata mielettömän kiinnostavia ihmisiä, joilla on upeita ajatuksia elämästä. Kunpa olisi enemmän aikaa kuunnella ja oppia.

Yhä enemmän vahvistuu ajatus siitä, että minäkin olen matkalla jonnekin vaikken vielä tiedä minne. Koko tulevaisuus on auki ja ehkä enemmän kuin koskaan odotan sitä mitä se tullessaan tuo. Parasta kaikessa on, että elämä kotona on paljon arvokkaampaa kuin aiemmin.

Hyvä ystäväni sanoi, että pian töihin palaamisen jälkeen elämän eri roolit alkavat hahmottua entistä paremmin. Ymmärrän sen nyt. Olen kiitollinen niistä sanoista, sillä ne ovat tukemassa minua eteenpäin. Olen kiitollinen siitä, että elämä on merkityksellistä. Olen kiitollinen varsin monesta asiasta ja tekisi mieli vain hehkuttaa!

Vuoden rajapyykin lähestyessä, lähestyy myös kolmenkympin rajapyykki. Se on ihan nurkan takana. Aiempi kolmenkympin kriiseily on kadonnut ja entistä enemmän tunnen, että tästä alkaa kolmenkympin mahdollisuudet tehdä elämästä oman näköistä. Ei elämäänsä koskaan voi täysin itse määrätä, mutta voi siihen ainakin vaikuttaa.

Näiden aurinkoisten päivien jälkeen on kyllä vielä (lapsipainotteiset) kuvaterveiset paikallaan!

 Virallinen uinninvalvoja!

Meidän perheen esittelykelpoisimmat kesävarpaat :D

Hellepäivän hiekkaleikit Launeen perhepuistossa Lahdessa.

<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti