keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rakkaudesta työhön

Kymmenen minuutin pikakirjoitus ennen unille menoa. On kuitenkin pakko vielä jakaa nämä ajatukset.

Alkuun muistutan, etten ikinä aikonut työskennellä lasten kanssa. Näin totesin kouluni alkutaipaleella. Olin päättänyt työllistyää päihdehuoltoon.

Eilisen ja tämän päivän olen istunut Lastensuojelun Keskusliiton järjestämillä kansallisilla sijaishuollon päivillä. Seurana minulla oli mainioita työkavereita ja lähes 1000 muuta lastensuojelun ammattilaista.

Kerran minulla on sanottu seuraavaa: "Toivottavasti muita kaltaisiasi ihmisiä ei ole lastensuojelussa töissä." Tänään toivon itse, että meitä on monta. Monta ihmistä, jotka haluavat kehittyä ja suunnata kohti parempaa.

Kaksi mahtavaa, inspiroivaa, informatiivista ja verkostoitumista tukevaa päivää on takana! Kaikki odotukset ylittyivät ja päässä sinkoilee ajatus jos toinenkin. Olen täynnä tarmoa. Olen taas innostunut tästä työstä.

Lapseni synnyttyä mietin onko minusta enää tähän. Kyllä on. Tämä on minun juttuni. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta osallistua näille koulutuspäiville.

Toivottavasti voitte löytää keinon inspiroitua omasta työstänne ja koette tekemänne työn merkitykselliseksi. Työssä vietetään niin paljon aikaa, että sen on oltava mielekästä suurimman osan ajasta. 

Nyt olen aivan poikki. Olen näinä kahtena päivänä todellakin antanut itsestäni 110%. Huomenna saan viettää vapaapäivän ja keskittyä tukemaan maailman tärkeimmän pikkuihmisen kasvua :) Illalla puolestaan on tiedossa omaa jaksamista tukevaa harrastustoimintaa. Kaikkea sopivassa suhteessa!

Oikein mukavaa loppuviikkoa ystävät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti