lauantai 14. marraskuuta 2015

Hyvän olon äärelle

Olen viime aikoina viihtynyt itseni kanssa erilaisten tuntemusten äärellä. Elämä on asetellut eteen tilanteita, joissa on ollut pakko luottaa omaan tunteeseen. Sen sanoittaminen ei ole helppoa ja sen perusteleminen on vielä vaikeampaa. Tulee pieniä tilanteita, joista syntyy kokonaisuuksia.

Tämän päivän uutisointi Pariisin terrori-iskuista oli pysäyttävä. Ensin sosiaalisessa mediassa tuli vastaan myötätunnon osoitukset Pariisille. Tässä vaiheessa toki rupesin etsimään tietoa siitä mitä on tapahtunut. Iltapäivälehdet omaan tyyliinsä mässäilevät uutisella. Tapahtunut on järkyttävää suuressa mittakaavassa, mutta vieläkin järkyttävämpää se on pienessä mittakaavassa. Yksilötasolla. Kuinka paljon tuskaa tapahtuneesta aiheutuu jopa tuhansille ihmisille, jotka jäävät kaipaamaan iskussa menehtynyttä ihmistä.

Uskon siihen, että siellä missä on murhetta, se muuttuu vallitsevaksi olotilaksi. Ilon tartuttaminen tuntuu monesti olevan vaikeampaa kuin surun. Sitä löytää itsensä sen kysymyksen ääreltä: Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Vaikka yksi olisikin aidosti iloinen, muut saattava ympärillä olla surullisia ja ahdistuneita. Pahimmillaan yksikin kadottaa ilonsa. Paha olo tarttuu niin paljon helpommin ja mieli muuttuu mustaksi.

Mistä hyvä olo syntyy? Minulle se syntyy mahdollisuudesta olla itseni äärellä. Se syntyy rohkeudesta kohdata itseni, hyväksyä huonot puoleni ja kääntää suuntaa. Se syntyy rehellisyydestä itseäni ja läheisiäni kohtaan. Se syntyy anteeksiannosta ja armollisuudesta itselleni, sen hyväksymisestä että olen tehnyt virheitä. Se syntyy ihmisistä, joiden kanssa minulla on hyvä olla. Se syntyy muiden hyväksynnästä kun he tutustuvat oikeaan minääni. Kaikki eivät hyväksy. Se ei ole minulta pois.

Ihana Kia kirjoitti kerran tämän blogitekstin jokaisen ihmisen arvokkuudesta.

Se poiki heti seuraavan ajatuksen:

"Mitä enemmän alkaa itseään rakastaa, sitä vähemmän tarvitsee enää kokea olevansa suosittu. Kun suosioon pyrkimisestä luopuu, huomaakin yhtäkkiä saavansa elämäänsä niitä ihmisiä, jotka ovat aitoja eivätkä välitä yksilön heikkouksista. Silloin voi huomata muuttuneensa itse aidoksi. Sen myötä taas elämä saa lisävärejä, ihan kaikissa sävyissä

Tommy Hellstenin elämän paradoksi: Saat sen mistä luovut."

Kaiken maailmassa lisääntyvän pahuuden äärellä on entistä tärkeämpää antaa hyvän kiertää. Juuri eilen totesin eräälle ystävälle oppineeni sen, ettei kyseenalaisin keinoin oman edun tavoittelusta seuraa mitään hyvää. Olen joutunut jälleen kohtaamaan itseni ja tunnustamaan tosiasioita. Samalla koen elämäni pelastuneen. Itsensä kanssa rehellisenä eläminen tuottaa elämään enemmän hyvää kuin mikään muu.


Oodi ilolle on myös ihastuttava työyhteisömme jäsen. Hänen ilonsa, innostuksensa ja tunneskaalansa on niin aito, että se tarttuu väkisinkin. Hän suo ympärilleen valoa ja jopa lapsenomaista ilakointia. Kunpa meistä jokainen osaisi vaalia hänen kaltaisiaan ihmisiä emmekä vetäisi heitä mukanamme murheisiin. Väitän, että jokainen viettää aikaa mieluummin hyvässä olotilassa kuin harmittelun keskellä.

Miksi siis emme antaisi hyvän kiertää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti