lauantai 26. joulukuuta 2015

Meidän joulu

On tapaninpäivä ja joulu alkaa olla ohitse. Joulu oli erilainen kuin aiemmin. Katastrofin ja stressin ainekset olivat ilmassa kun sunnuntaina tytölle nousi 39 asteen kuume. Kaikki oli heikunkeikun ja ajattelin meidän joulun peruuntuvan. Asiasta löytyi hyvä puoli. Oli pakko asettua sohvalle kuumeisen nappulan syliksi kun unet sängyssä eivät kelvanneet. Oli rauhoituttava ja unohdettava kaikki hössötys. Kaksi päivää ja kuume oli poissa. Miehen lieviä flunssaoireita lukuunottamatta pysyimme itse terveinä ja suunnitelmista pystyttiin pitämään kiini.

Aatonaattoa vietimme minun sukuni kanssa, aattoa oman perheen kesken ja joulupäivää miehen suvun kanssa. Etukäteen otin paineita siitä miten aattoon saa joulun tuntua kun olemmekin kolmestaan aattoillan. Vieraat lähtivät aattona aamupäivällä ja mielen valtasi haikeus vaikka ajatus aaton vietosta olikin syntynyt meidän omasta tahdosta.

Yritin aikatauluttaa päivää. Kirkkoonkin täytyisi mennä. Moneltako syödään? Entäs ulkoilu? Jouluna täytyy ulkoilla! Entäs tytön lahjat? Milloin avataan, että ehtii leikkiä?

Ei mennäkään kirkkoon, ei jaksa kaivaa autoa tallista. Ei jaksa pukeutua siististi ja lähteä ihmisten ilmoille. Avataan lahjat päikkäreiden jälkeen! Mennään sitten ulos, syödään ja saunotaan. Ollaan vaan.

Siitä hetkestä alkoi jouluaatto. Ihanaa rentoa telkka-aikaa päikkäreiden aikaan, lapsen ihmetystä paketeista, ulkoilua perheen kesken, jouluruokaa ja joulusauna. Yhdestä omasta paketista paljastui DVD, joten ehdittiinpä vielä lapsen nukahdettua katsomaan yhdessä elokuva.

Joulu oli stressitön, leppoisa ja ruokaisa. On ollut ihanaa viettää lomaa yhdessä perheen kanssa ja tavata joulun aikaan myös muita läheisiä ihmisiä. Kiitos jokaiselle, joka meillä on käynyt joulumieltä tuomassa! Huomaan olevani ihan eri ihminen kuin arjen keskellä. Tiedän paremmin kuin aikoihin, että minun on saatava asiat parempaan tasapainoon. Ymmärrän sen, että aina ei elämä voi olla yhtä stressitöntä, mutta yhtä hyvin tiedostan senkin, että omilla valinnoillani voin vaikuttaa asioihin.

Mies starttaa arkeen maanantaina ja minä tiistaina. Alkuvuosi starttaakin varsin vauhdikkaasti kylpyhuoneremontin tahtiin. Taatusti siis emme tule pääsemään turhan helpolla ;) Itsellä seuraava kahdeksan päivän lomapätkä siintää jo helmikuun alkupuolella. Sitä jaksaa kun on mitä odottaa!


Miehen allergian takia meillä on oltava muovikuusi. Etenkin alussa kaipasin aina aitoa kuusen tuoksua ja jouluun liittyvää kuusenhakureissua. Nykyisin olen oikein tyytyväinen muovikuuseen, se on tuhannesti parempi kuin ei kuusta ollenkaan :)

 Vanhassa talossa takka on keittiössä. Niinpä tuikut pääsivät luomaan keittiöön joulun tunnelmaa.

Ei niin jouluinen sää. Tänään onneksi on alkanut lämpötila laskea, mutta lumesta ei ole vielä tietoakaan. Voi kunpa lumi pian saitaisi ja jäisi maahan!


Meitä on muistettu niin vierailuin, omin leivonnaisin kuin lähialueen tilan tuomisilla.


Pieni assistentti isänsä kanssa paketteja avaamassa. Tytön mekko on hieman päälle parikymppisen tätinsä virkkaama. Nostan hattua! Selviydyn itse villasukista, mutta että näin siistiä jälkeä virkaten ja vielä ilman ohjetta.

Kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Oma uuden vuoden yö meneekin töissä, mutta tuskinpa tiedossa olisi muutenkaan ollut kovin villiä juhlintaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti