lauantai 13. helmikuuta 2016

Kulttuurin äärellä

Eilen miehen kanssa käännettiin auton keula kohti Helsinkiä ja navigaattoriin kohteeksi valittiin Oopperatalo. Menimme siis katsomaan Phantom of the Operaa. Minulle kokemus oopperan parissa ei ollut ensimmäinen. Kun olin aika paljon nuorempi... 11? 12? En itseasiassa edes muista minkä ikäinen, äitini lauloi Mikkelin oopperakuorossa. Äidin mukana päädyin itsekin mukaan lapsikuoroon. Parissa eri tuotannossa olin mukana. Nykyisin en laula muuta kuin lapselle iltalauluja ja lastenlauluja. En ole laulanut vuosiin ja huomaankin olevani aivan pois vireestä silloin kun suuni avaan. Siksipä on parempi olla hiljaa :D

Oopperatalolla en ole ollut koskaan. Upea rakennus useine parvineen! Me istuimme toisella parvella.

Phantom of the Opera oli elämys lavasteineen, tanssijoineen ja laulajineen. Pääroolin lauloi Hanna-Liina Võsa. Ensin tuli mieleen erheellinen ajatus, että voikohan hänestä lähteä ääntä, mutta sitten avautui totuus. Upea ääni! Arvostan suunnattomasti laulajia, jotka osaavat laulaa "tavallisesti", mutta omaavat klassisen koulutuksen ja tarpeen tullessa heidän tekniikkansa vie äänen aivan toiselle tasolle.

Lavasteet olivat upeat! Suorastaan hämmästyttävän hienot.

Suurin ilo kuitenkin eilisessä oli yhteinen aika miehen kanssa. Tytön syntymän jälkeen, 1,5 vuoden aikana yhteinen aikamme on ollut minimaalista. Olemme käyneet kahdestaan kerran kavereiden juhlissa, kerran kavereiden kanssa syömässä ja kerran teatterissa. Menomatkalla huomasin jatkuvasti havahtuvani hämmennykseen siitä, että olemmekin kahdestaan.

Viime aikoina yhteinen arkinen aika on mennyt lähinnä jatkuviin keskusteluihin, arjesta vääntämiseen ym. energiaa kuluttavaan. Teki todella hyvää olla syventymättä mihinkään erityisiin keskusteluihin. Oltiin, naureskeltiin ja nautittiin elämyksestä. Kyllä ehdottomasti pitäisi useammin tehdä jotain kahdestaan ja nyt seuraava etappi onkin jo 1,5 kuukauden päässä :)

Kolme päivää lomaa jäljellä. Arkeen paluu tuntuu taas todella vaikealta. Yritän sivuuttaa sen ajatuksistani. Joululoman jälkeen tuntui yhtä vaikealta, mutta sitten helpotti. Vaikuttaa siltä, että yhtä haastava paluu on edessä tälläkin kertaa.

No, loma on ollut hyvä! Se on tärkeintä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti