sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kaukaa lähemmäs: Meidän perhe reissussa

Arki kuormittaa aina. Sitä ei käy kiistäminen. Nostan hattua suuresti jos joku pystyy tämän käsi sydämellä kiistämään ja elämään arkea aina iloisesti ja siitä kuormittumatta. Itse koen sen niin, että arjessa oma aika on kortilla ja aikataulut on nakutetaan pakon sanelemina. Minä kadotan itseni ja juoksen kieli vyön alla asiasta toiseen.

En ole arjessa helppo puoliso.

Olen kaukana hyvästä äidistä, jonka kärsivällisesti jaksaisi vajaan kaksi vuotiaan mielen liikkeitä.

Haluaisin olla helpompi puoliso.

Haluaisin olla kärsivällisempi.

En kuitenkaan ole.

Omaan hyvinkin terävät kielen kannat ja saisin monesti vetää henkeä hieman pidempään. Pieni harkinta ei olisi pahitteeksi. Ei sillä. Mieskään ei ole helpoimmasta päästä, mutta blogissani ei ole tarkoitus ruotia muita.

Ei niin kauan sitten kiukuspäissäni totesin miten varmaankin olisi parempi olla hetki erossa, jotta osaisi arvostaa tätä yhteistä elämää. Ärsyyntyneenä ajattelin miten ilman lasta voisin vain pakata kamppeeni ja vetää vähän henkeä. Kaikki olisi niin helppoa. Sitten joko tulla takaisin tai pysyä muualla - ihan miltä sattuu tuntumaan.

Sitten tuli reissu. Maanantaista keskiviikkoon nakotimme ensimmäistä kertaa reissussa perheenä. Päiväreissuja ei oteta huomioon. Olen monesti kuullut varoituksia siitä, että kovat odotukset saavat ihmiset riitelemään reissussa ennen kuin osataan olla yhdessä. Riideltiinkö me? Ei. Naurettiinko? Kyllä! Nautittiinko reissusta? Kyllä!

Reissun jälkeen totesin, että oli hyvä käydä muualla. Oli hyvä viettää aikaa yhdessä irti arjesta ja muista tutuista ympyröistä, jotta on jälleen mahdollista nähdä toisen hyvät puolet. Ei se aina niin mene, että on oltava erossa osatakseen arvostaa. Joskus on oltava yhdessä, jotta osaisi taas arvostaa.

Arjessa toisen ihmisen jotenkin kadottaa. Ainakin meidän arjessa. Ehkä olemme huonoja elämään arkea, sillä emme ole perhe, joka kovin paljon viettäisi aikaa yhdessä. Lähes aina kaikenmaailman arkeen sekä omakotitaloasumiseen liittyvät hommat priorisoituvat yhteisen ajan edelle. Lapsi viihdyttää itseään, on mukana hommissa jomman kumman vanhemman (useimmiten minun, koska minun arkitouhuni ovat paremmin lapsen kanssa suttaantuvia) kanssa tai viettää aikaa jomman kumman vanhemman kanssa toisen hoitaessa arkijuttuja. En tokikaan kuvittele, että suurimmassa osassa perheitä istuttaisiin illat iloisina sohvalla käsi kädessä ja kaikki olisivat onnellisia. Tietysti arkeen kuuluu asioita, jotka on hoidettava. Tiedän kuitenkin myös sen, että monilla perheillä on enemmän yhdessä jaettua aikaa, jolloin vastuu jakautuu tasaisemmin.

Onnistuneessa reissussa puoliso on saatavilla. Yhdessä on hauskaa ja lapsen seurastakin jaksaa nauttia eri tavalla.

Mutta kuinka saada reissun fiilikset kantamaan? Kuinka pitää mielessä jakaminen ja toisen kunnioittaminen? Kuinka pitää mielessä parisuhde ja perhe, sen erilaiset roolit? Miten säilyttää positiivinen mieli ja kauniit sanat toista kohtaan? Miksi aina pitää heittäytyä hölmöksi ja päästellä suustaan ilkeyksiä? Kenen elämää se helpottaa? Tuleeko oma olo siitä jotenkin iloisemmaksi? Ei ainakaan minun oloni. Jos joku väittää, että tasapainoilu näiden roolien välillä on jotenkin helppoa, saa tulla minulle henkilökohtaiseksi avustajaksi.

Ymmärsin tämän reissun myötä, että minä tarvitsen välillä aikaa muualla kuin kotona. Yhdessä. Perheenä. Toki myös kahdestaan. Ilman koko perhettä. Myös yksin. Yksin tehdyt reissut eivät kuitenkaan saa minua näkemään perheen hyviä puolia. Niillä on ihan erilainen funktio. Kerran kahdessa vuodessa on liian pitkä väli. Kyllä kerran kesässä on reissussa käytävä. Eihän se ihmeitä vaadi kun kyse on kuitenkin parista päivästä eikä meidän kohdalla edes viikosta.

Sen myötä sitä sitten taas tajuaa, että tämä perhe on juuri se, jonka kanssa reissuja haluaa tehdä ja elämää kokea. Se perhe, jonka kanssa haluaa käydä Tuurista ostamassa mm. pari vessaharjaa, ikuistaa ne kuvaan ja asettaa arvoiseensa tehtävään. Onpahan jotain mitä aikanaan jälkipolville muistella ja ukon kanssa kiikkustuolissa naureskella!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti