keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ilmassa tuoksuu syksy

Tänään aamulla 7:40 ilmassa tuoksui syysaamu. Tuoksu oli raikas ja ihana. Aurinko paistoi, mutta se ei ollut kesäinen paiste. Siinä oli syksyn tuntu.

Ensimmäistä kertaa syksyn tulo tuntuu hieman "masentavalta". Siis siitäkin huolimatta, että rakastan syksyn kuulaita aamuja ja pakkasen puremaa hiekkaa kengän alla. Tämä kesä on pitänyt sisällään paljon rakkautta, mutta myös paljon kaipausta. Se on ollut myös viimeinen laatuaan, sillä ensi kesänä meitä on neljä. Leppoisat ja omalla tavallaan huolettomat hetket kaksivuotiaan kanssa jäävät sydämen muistoihin. Haluan tallettaa ne. Ensi kesänä mukana on pikkusisarus, joka on juuri siinä ihanassa iässä, että syö kaiken mikä vastaan tulee ja luultavasti kiukkuaa turhautuneena kun ei ehdi isosiskon perään. No.. Ainutlaatuista sekin :D

Syksy tuo tullessaan kuran, kuravaatteet, pimeyden ja luultavasti lepakotkin. Voi taivas miten niitä inhoan! Yövuoroissa huomaa hyvin kuinka yöt kääntyvät syksyä kohti. Poissa on alkukesän valkeat yöt ja tilalla aivan pimeä hetki. Pian syttyvät katuvalotkin palamaan.

Kesä on mennyt käsittämättömän nopeasti. Vaikka kaikki ei ole mennyt niinkuin piti (koskapa menisi), jää se mieleeni rikkaana ja onnellisena. Onnellisena kaipauksesta, ikävästä, muutoksen pelosta ja väsymyksestä huolimatta. Siitähän elämässä on kyse. Siis siitä, että vaakakuppi kallistuu onnellisen puolelle. Siitä, että vaikka voi kokea todella suuriakin vastoinkäymisiä, ne eivät kaada koko venettä. Voivat kyllä keikuttaa rajustikin ja hetkittäin on varma siitä, että laiva uppoaa.

Toivotaan, että saamme vielä nauttia intiaanikesästä elokuun myötä, sytyttää lyhtyihin kynttilät ja nauttia kauniista illoista.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti