lauantai 26. marraskuuta 2016

Kaunis pieni ihminen...

...sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan toista sua ei milloinkaan.


7vrk 20min sitten saapui meidän kuopus maailmaan. Takana taas yksi elämäni nopeimmista viikoista. Kulunut viikko on ollut tunteiden vuoristorataa, mutta silti HYVIN erilainen kuin esikoisen synnyttyä. En olisi koskaan voinut kuvitella kuinka toisenlaisia tunteita toisen lapsen syntymä herättää.

Ehkä eniten olen hämmästynyt siitä, että vaikka minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, nyt en haluaisi millään tuon pienen ihmisen kasvavan isoksi. Esikoisen kasvua ja kehitystä odotimme aina aivan valtavan paljon. Oli ihanaa nähdä miten hän oppi uusia asioita. Nyt tuntuu siltä, että kaiken ehtii myöhemmin. Ei tässä ole kiirettä. Älä vain pieni ihminen kasva. On ihanaa, että meillä on vauva.

Olemme onnekkaita. Meillä on kaksi (toistaiseksi) tervettä lasta. Elämästä ei ikinä tiedä mitä se tullessaan tuo, joten on oltava kiitollinen.

Viikko on ollut esikoisen kanssa rankka. Onneksi minulla on puoliso, joka täyttää täysin toisen vanhemman paikan - pyytämättä. Esikoisen maailma on kokenut mullistuksen. Aika moni on kuvannut tilannetta niin, että vanhemmat ovat out, pikkusisko in. Viisaita nuo pienet, vanhempien syytähän tämä tilanne on.

Nyt on mentävä hetkeksi pitkälleen, sillä molemmat neitokaiset ovat unessa. Hetkeäkään ei ole hukattavissa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti