maanantai 14. marraskuuta 2016

Muista levätä

Loppuraskaus on tärkeää voimien keräämisen aikaa. Odottava äiti valmistautuu suoritukseen, jossa ihana pieni pötkylä putkahtaa vaivatta pihalle. Loppuraskauden aikana pitää keskittyä itseensä ja kuunnella mitä keho on vailla; ulkoilua, lepoa, ruokaa, suklaata... Suklaata ainakin ehdottomasti, koska imetyshän sitten kuitenkin kuluttaa kaikki kilot pois. Tai sitten ei kuluta. Vau.fi sivustolla myöskin mainittiin jotain sen suuntaista, että "sinulla tulee vielä ikävä pieniä potkuja". Ahhh... Raskaus on ihmisen parasta aikaa ja nainen hehkeimmillään!

Lanttu-, porkkana- ja imelletty perunalaatikko on tehty, sohvien päälliset on pesty, rojukaappeja käyty läpi ja mitä näitä nyt sitten onkaan. Viime yönä 23:45 päätin pestä mikron. Se tuntui huomattavasti järkevämmältä kuin maata sängyssä ärsyyntyneenä siitä, että kolmatta viikkoa peräkkäin juuri sunnuntaina ei tule uni. Sitkein olin kun pari viikkoa sitten makasin sängyssä 22-03 ennen kuin nukahdin. Untahan kertyi kaikki 2,5 tuntia sillä isännän kello herätti 5:30. Torkahdin toki vielä sen jälkeenkin kunnes heräsin hänen lähtöönsä 6:30 ja oma kello oli soimassa 7:00. Ai että kuulkaa mitä lepoa ja nautintoa!

Viime yönä olinkin kaukaa viisas ja nousin ylös. Pikku yöpala (yritin kyllä viikko sitten samaa, mutta ei toiminut), vähän mikron siivousta ja rhodesiankoirayhdistyksen jäsenlehden lukaisu ennen takaisin sänkyyn kömpimistä. Olisiko sitten ollut taika siinä mikron siivouksessa, mutta puolen yhden jälkeen uni voitti ja nukuin ihastuttavat neljä tuntia ennen kuin nousin vessaan. Sitten nukuin vajaan tunnin ennen kuin isännän kello soitti. Sitten taisin nukkua puolisen tuntia kunnes pikkuneiti päätti herätä ja kömpiä viereen.

Kyllä tämän äidin kokemuksesta loppuraskaus on kaikkea muuta kuin levon aikaa. Toki minulla on mahdollisuus ottaa rennosti silloin kun olen yksin kotona, mutta eihän sillä tavoin aika kulu mihinkään. Toki sopivasti touhua ja lepoa tekee terää.

Kuten olen aiemminkin sanonut, loppuraskaudella on tarkoituksensa. Sen tarkoitus on kypsyttää pääkoppa selviytymään siitä jo alussa mainitsemastani suorituksesta, jossa pienen pieni pötkylä putkahtaa vaivattomasti maailmaan. Siis se pieni pötkylä, jota kaikki sitten päivittelevät, että "voi kun se on pieni!" Kannattanee aina muistaa, että kortissa on kääntöpuoli ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti