tiistai 6. joulukuuta 2016

Toisen kanssa kaikki on helpompaa

Joka on kuullut tuon lauseen nostaa kätensä pystyyn ja huutaa hep! Kuinka monelle sen sijaan on sanottu miten jokainen vauva on yksilö ja toisen kanssa voikin olla ihan eri kuviot kuin ensimmäisen kanssa? Ettei välttämättä kaikkea tiedäkään. Todennäköisesti tuolla lauseella tarkoitetaan pääasiassa toisen vauvan käsittelyä eikä niinkään ilmiöitä mitä vauvan kanssa elämiseen liittyy.

Itselle jo esikoisen käsittely tuntui hyvin luonnolliselta enkä jännittänyt vastasyntyneen "pyörittelyä" hoitopöydällä. Uskoin siihen, että vauva pysyy kyllä hengissä meidän kanssamme eikä mene rikki. Yleensä neuvolakäynnillä oli aina kaikki hyvin eikä mitään ihmeteltävää hoidon suhteen ollut. Esikon kanssa valtavat haasteet oli imetyksessä ja taistelin vauva-ajan osittaisimettämällä. Painokontrollit olivat kauhistus ja pettymyksen kohde aina kiinteiden aloittamiseen asti.

Nyt on sitten pitänyt ihmetellä jo kummallista napaa (napasieni, joka hoidetaan helposti neuvolassa), kuoriutuvaa ihoa (normaalia lapsivedessä lillumisen jälkeen), sitä että kuopus syntyi tummana vaikka esikoinen oli vaalea ja imetystä. Siis sitä täysimetystä, joka haastaa henkisesti sen jälkeen kun ensimmäisellä kierroksella on epäonnistunut. Siitä ehkä jossain vaiheessa kirjoitan oman tekstinsä...

Täytynee vielä muistaa mainita erot talvi- ja kesävauvan kanssa. Esikoisen kanssa elokuussa: Vastasyntynyt vaunuihin ja ulos. Kuopuksen kanssa marraskuussa: Pakkasta ja jäätävää tuulta, pakko pysyä sisällä. Ensimmäisen kahden puolen viikon aikana ulkona on oltu kaksi kertaa (poislukien siirtymät autoon). Suositus on kahden viikon ikä ennen kuin talvivauvan kanssa ulkoillaan, mutta paha on harjoittelua aloittaa -10 pakkasessa ja viimassa. On siis myönnettävä, että innolla odotan huomista hieman lämpimämpää päivää, joka tarkoittaa sitä, että pääsemme ulkoilemaan. Sitten ei enää kylmempikään haittaa kunhan ensin totutaan pikkupakkaseen.

Ah ja sitten tämä sisaruskuvio. Pitää muistaa, ettei jätä vauvaa sellaiseen paikkaan, että toinen epähuomiossa loikkaa päälle (onneksi esikoinen on aika rauhallinen). Valvonta ei voi myöskään pettää, koska kaksivuotias ei oikein hahmota voimiaan suhteessa pikkusiskoon tätä haliessa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Uskallan siis väittää, että toisen kanssa kaikki ei ole helpompaa. Univelkakin on aika eri sfääreissä kuin esikon aikaan. Voi niitä pitkiä aamu-unia kun me tytöt vaan nukuttiin huonon yön rasituksia pois! Ei nukuta enää.

Silti. Vaikka hetken laitokselta tulon jälkeen tuli mietittyä, että mihinkähän sitä oikein päänsä on laittanut niin enpä tätä vaihtaisi pois. Ensi viikolla tosin miehen palatessa töihin saatan olla asiasta taas eri mieltä aina siihen asti kunnes tilanteeseen totutaan ja kuviot saadaan hiottua kuntoon. Kunnossa ne ovat aina siihen asti kun vauva päättää muuttaa rytmiä ja taas sotasuunnitelmaa laaditaan. Mikään muu ei ole pysyvää paitsi muutos.

Tänään odotellaan vieraita, illalla istahdetaan rauhallisesti (heh) nauttimaan linnanjuhlista ja sitten nukutaan yö hyvin. Eipä siis muuta kuin oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti